Bussi nytkähtää liikkeelle Nuku-keskuksen edestä. Tämä linjuriauto on pyhitetty median edustajille, etenkin kansainvälisen median. Suomalaiset mediapersoonat taitavat olla vähemmistönä tässä sakissa.
Suuntana on Varjakan saari, jossa odottaa seitsemän ilmakitaran MM-kilpailuihin osallistuvaa kilpailijaa. On karsintakilpailun aatto.
"Korkeanpaikanleiri sähköttämässä saaressa", määrittelee ilmakitaratuottaja Marika Lamberg. Se on uusinta uutta Musiikkivideofestivaalien ilmakitaramaailmassa ja ilmakitarakilpailun isän Jukka Takalon aivoitus.
Yhdysvaltalaiset reportterit ovat innoissaan. Bussimatka Oulusta Varjakan saareen on vahvasti elämyksellinen. Eräs heistä hokee haltioituneena: "Tämä on kuin Kanadassa."
Eipä tämä vielä mitään - heillä on edessään vielä kapulalossimatka saareen.
Ilmakitaristit
eivät harjoittele
Varjakan kartanon lähettyvillä viime vuoden ilmakitaran maailmanmestari, lontoolainen Zac Monro raahaa kaljakoria Lambergin kanssa - helpotusta janoisille kitarasankareille.
Kamerat alkavat käydä heti kapulalossin lähdettyä liikkeelle. Monroa ujostuttaa.
"Oletko harjoitellut ahkerasti?"
"Minähän en harjoittele laisinkaan. Se ei kuulu tähän hommaan", toteaa lontoolaisarkkitehti ykskantaan.
"Entäpä, kuinka aiot valmistautua itse kisaan, puolustaa omaa voittoasi?"
"En halua suunnittella etukäteen, joten saa nähdä", hän jatkaa salaperäisellä linjallaan.
Opetus numero yksi: ilmakitaristit eivät harjoittele tai eivät ainakaan myönnä niin tekevänsä. Tämän tajuaa viimeistään saaressa, jossa kilpailija toisensa jälkeen julistaa olevansa vapaa harjoittelusta. Ilmakitarointiin kuuluu tietty spontaanius.
Spontaaniuden nimeen vannoo myös The Timesin toimittaja ja yksi kilpailijoista Jack Malvern, joka kuuli ystävältään kisasta.
"Kun olen kertonut lähteväni ilmakitarakilpailuun, ystävilläni on piisannut naurua", selvittää Malvern.
Pelkästään ilmakitaroimassa hän ei ole, vaan aikoo myös kirjoittaa kokemuksestaan. Hänellä on pieni vihkonen, joka näyttää jo nyt olevan muistiinpanoja täynnä. Malvern nimeää omaksi ilmakitarasuosikikseen Lenny Kravitzin Are you gonna go my way -kappaleen.
Lenkkiä ja
rentoutusta
Ilmakitaristeilla on ollut leiriohjelmassa venyttelyä ja lämmittelyä Tero Kyllösen johdolla. Ennen median tuloa he ovat myös saaneet valistusta ja tärkeitä ohjeita ilmakitaransoiton ensimmäiseltä maailmanmestarilta, ilmajokilaiselta Oikku Yliseltä.
Maksullisella leirillä on vain ulkomaalaisia kilpailijoita ja miehiä.
"Kilpailuun on ilmoittaunut kaksi naista, joista toinen on englantilainen ja toinen irlantilainen, mutta he eivät lähteneet leirille mukaan. Kilpailussa on aina ollut vähän naisia tai ei ollenkaan. He ovat iältään usein parikymppisiä ja miehet puolestaan kolmekymppisiä", Lamberg selvittää.
Leirillä on mukana kaksi saksalaista, yksi britti, kaksi kanadalaista ja kaksi yhdysvaltalaista. Kaikki kilpailijat eivät halunneet ottaa osaa leirille. Yhteensä kilpailijoita on ennen karsintaa kuusitoista, joista seitsemän pääsee finaaliin. Suomalaiset ovat vähemmistönä tässä kilpailussa, sillä heitä on vain kolme.
Kilpailun kansainvälistyttyä voimakkaasti myös kansainvälisen median mielenkiinto on kasvanut. Varsinaiseen kisaan tulevat vielä nyt paikalla olevien australialaisten, englantilaisten, yhdysvaltalaisten, kanadalaisten ja saksalaisten journalistien lisäksi BBC ja Reuters.
"Median kiinnostus on lisääntynyt selvästi, kun viime vuonna voitto meni ensimmäisen kerran Suomen rajojen ulkopuolelle", toteavat leiriemäntä Anni Kokko ja Musiikkivideofestivaalien tiedottaja Katri Dahlström.
Pöydällä on asiaankuuluvaa retkievästä, kuten lenkkimakkaraa. Oikku Ylinen nojailee seinään ja polttelee tupakkaa. Ensimmäinen maailmanmestari saapuu joka vuosi paikalle, kun uutta valitaan.
"Ole vakuuttava ja oma itsesi, äläkä törttöile humalassa lavalla", kuuluu Ylisen evästys kilpailijoille.
Ilmakitaroinnin tulevaisuus vaikuttaa hänen mielestään hyvältä.
"Jengiä on huomattavasti enemmän ja kilpailijoilla on paljon erilaisia, uusia kuvioita soitossaan, mikä tietysti asettaa tuomaristolle vaikeamman tehtävän", arvelee Ylinen, joka tekee työkseen bändien miksauksia.
Ylinen pääsee parin filmiryhmän haastatteluun tulkin välityksellä, sillä englantia hän ei osaa.
"Soitin ilmakitaraa, kun olisi pitänyt lukea englantia", kuuluu pätevä selitys.
Puhdas
taidemuoto
Viime vuoden maailmanmestari Zac Monro kertoo voiton tuomasta julkisuudesta ja antaa ohjeita kanssakilpailijoilleen.
"En ollut tottunut esiintymään julkisesti ennen kisaa. Voiton jälkeen alkoi kaaos ja mediasirkus."
"Olin englantilaisessa aamutelevisiossa ja toimittaja laukoi vain koko ajan typeriä vitsejä ilmakitaroinnista. Sanoin hänelle olevani vakavissani, ja että en ole mikään hyppivä apina. Toimittajalla meni pasmat sekaisin suorassa lähetyksessä ja hän sai soperretuksi, että nyt voisin esiintyä. Esiintyessäni rikoin vielä mikrofoninkin. Vihaan telkkua", Monro kertoo naureskellen.
Hänellä on ilmakitarafilosofia.
"Ilmakitaroinnissa on mielestäni kolme ulottuvuutta. Se parantaa kaiken pahan ja taudit, ilmakitara säilyy koko elämän - sitä ei voi varastaa ja se on puhdas taidemuoto kaikessa abstraktiudessaan. Se ei ole bisnestä, kuten esimerkiksi jalkapallo nykyään", kiteyttää Monro.
Hän muistuttaa muita kilpailijoita, että kisassa ei ole kyse vain voittamisesta.
Tuulimyllyjä ja tuuletusta
Lopulta päästetään kilpailijat irti ja pressinäytös voi alkaa. Oikku Ylinen näyttää mallia ja muut tekevät kiltisti tuulimyllyt (kitarakäden pyörittäminen tyylimyllyn tapaan), tuuletukset ja muut kuviot mestarin perässä. Ylinen näyttää vielä, kuinka ilmakitaraa soitetaan kielellä.
Tämän jälkeen on yksilösuoritusten aika ja mestarit Monro ja Ylinen kommentoivat. Apulanta-yhtyeen kitarointi luonnistuu useimmilta. Kanadalainen Andrew Buckles hyppii ja heiluu antaumuksella, saksalaista Roman Strickeriä opastetaan: "Ota rennosti, rohkeutta." Kanadalaisen Matthew Pioron taas olisi "toimittava eikä oltava hämillään".
Monro yllyttää muutaman toimittajan kokeilemaan ilmakitarointia, jotta he tietäisivät mistä puhuvat. Kanadalaistoimittaja pistää kaiken peliin.
Lopuksi maagikko Sebastian esittelee silmänkääntötemppuja tilanteeseen, "kun ei mikään muu enää auta".
Ilmakitaran MM-kilpailut pidetään tänään Kuusisaaressa klo 21 alkaen.