Suomen asianajajaliitto on oikealla asialla vaatiessaan muutoksia ilmaisukieltoa koskevaan lainsäädäntöön. Vuoden alussa voimaan tulleen esitutkintalain ilmaisukielto vaikuttaa epätasa-arvoiselta.
Käytännössä tuomioistuimen tekemä päätös ilmaisukiellosta tarkoittaa, että rikoksesta epäilty tai hänen asianajajansa ei saa kommentoida meneillään olevaa oikeusjuttua julkisuudessa mitenkään.
Sen sijaan pöydän toisella puolella olevat tutkinnanjohtajat tai syyttäjät voivat kertoa varsin avoimesti omat näkemyksensä. Julkiseen keskusteluun päätyy vain toisen osapuolen kanta. Tällaisella voi olla vaikutusta siihen, miten yleinen mielipide suhtautuu epäiltyyn vaikka hänet todettaisiin syyttömäksi.
Ilmaisukielto langetetaan monesti yksilöimättömänä, vaikka esitutkintalain mukaan kiellon kohteena olevat seikat pitäisi yksilöidä. Uuden esitutkintalain voimaantulon jälkeen annetuissa ilmaisukielloissa ei
asianajajien kokemusten mukaan ole yksilöity, mistä tarkalleen ottaen ei saa puhua ulospäin.
Näin puhekielto koskee periaatteessa kaikkea, mitä epäilty lausuu. Kyse on ilman muuta sananvapauden rajoittamisesta.
Eduskunnan apulaisoikeusasiamies Jussi Pajuoja selvittää parhaillaan, mitä lainkohdalle pitäisi tehdä. Nykyisellään käytäntö ei vastaa oikeusvaltion periaatteita.
Apulaisoikeusasiamies tutkii, pitäisikö ilmaisukieltoon määrätyllä olla oikeus valittaa kiellosta. Nyt valitusoikeutta ei ole, mikä kertoo lain huonosta valmistelusta.
Valitusoikeus on sananvapauden toteutumisen kannalta ensiarvoisen tärkeä. Tuomioistuin voisi myös yksilöidä selvästi, mitä asioita puhekielto sisältää.