Kolumni

Il­mai­sen päi­vä­hoi­don maksaa aina joku

Hallitus on saanut opposition ja huolestuneet kansalaiset kimppuunsa aikeestaan laittaa lasten kokopäivähoidolle vähimmäismaksu. Mitä lopulta tulee, selviää syksyllä. Se tiedetään jo, että ilmaisen hoidon maksaa aina joku.

Hallitus on saanut opposition ja huolestuneet kansalaiset kimppuunsa aikeestaan laittaa lasten kokopäivähoidolle vähimmäismaksu. Mitä lopulta tulee, selviää syksyllä. Se tiedetään jo, että ilmaisen hoidon maksaa aina joku.

Porvarihallitus kaivoi itse ensimmäisen kuoppansa ja suorastaan kerjää verta nenästään oppositiolta ja raivostuneilta kansalaisilta aikeestaan poistaa maksuton kokopäivähoito. Kun maksumalli ja sen yksityiskohdat ovat vielä auki, myrsky velloo syksyyn asti.

Hallitus tuli viikko sitten kehysriihestään ulos liian epämääräisellä ilmoituksella: kokopäivähoidossa otetaan käyttöön vähimmäismaksu, mutta lastensuojelullisen yms. perustein tulee lapsella jatkossakin olla oikeus maksuttomaan kokopäivähoitoon.

Oppositio iski heti ja ryhtyi tivaamaan: miksi kaikkein köyhimpiä lapsiperheitä kyykytetään, mikä viisaus on siinä, että maksuttomuus poistuu kokopäivähoidossa olevilta lapsilta, mutta säilyy puolipäivähoidossa? Epäilyt subjektiivisen päivähoito-oikeuden murtamisesta singottiin saman tien ilmoille, vaikkei sitä olla romuttamassa. Hallitus suorastaan tyrkytti aseet opposition käsiin. Perustelut ja selitykset valuivat kuuroille korville.

Pääministeri Matti Vanhasen mukaan tarkoitus on ohjata osapäivähoitoon nimenomaan niitä lapsia, joiden vanhemmista vähintään toinen on kotona. Tätä periaatetta ei yksioikoisesti ole syytä tuomita huonoksi. Eihän enää muutenkaan ole ilmaisia palveluita ja lounaita. Ilmaisen hoidonkin maksaa aina joku. Vertailun vuoksi, provosoivasti, todettakoon, että nykyinen päivähoidon 18 euron minimimaksu vastaa kolmea kaljatuoppia.

Ongelmaryhmiä hoidon maksullisuudesta kiistämättä tulee, ennen muuta yksinhuoltajat ja opiskelijat. Ne hallitus lupaa ennen lopullista päätöstä selvittää.

Hallituksen sisäistä työskentelyä ajatellen asia muuttui omituisemmaksi viikonvaihteessa. Vihreiden ministerit työministeri Tarja Cronberg ja oikeusministeri Tuija Brax vakuuttelivat, ettei hallituksessa ole sovittu maksun poistosta vielä mitään. Cronberg kertoi, että maksusta ei etukäteen neuvoteltu hallituksessa missään, mutta kehysriiheen tultiin ilman neuvotteluja valmiilla mallilla: vähimmäismaksu tulee.

Vaikutti, että asia olisi tullut vihreille kehysriihessä pyytämättä ja yllätyksenä niin kuin se kuuluisa faksi entiselle pääministerille. Vihreiden puheet vaikuttavat epäuskottavilta, kun samaan aikaan pääministeri Vanhanen ja valtiovarainministeri Jyrki Katainen puolustivat maksua. Katainen jopa kertoi kaavaillun summankin: 20-30 euroa kuussa.

Vihreiden kannalta asian tekee kiusalliseksi se, että päivähoitomaksuista myös puhuttiin hallituksessa ennen kehysriihtä, muun muassa peruspalveluohjauksen ministeriryhmässä. Sen jäsen myös Brax on.

Ryhmässä kokoomuksen peruspalveluministeri Paula Risikko esitti nollamaksuluokan poistamista vastavetona sille, ettei subjektiivista päivähoito-oikeutta rajoiteta. Keskustan sosiaali- ja terveysministeri Liisa Hyssälä vaati ensin lisäselvityksiä minimimaksun vaikutuksista. Selvää yhteistä esitystä ei tullut.

Risikko tunnusti myös eduskunnan kyselytunnilla viime viikolla: "Todellakin on tällainen vähimmäismaksupäätös, joka koskee siis vain kokopäivähoitoa." Vanhanenkin sanoi: "Hallitus päätti siitä, että tehdään myös minimimaksu, mutta se tulee mahdollistamaan poikkeuksia."

Näin ollen päätös hoidon maksullisuudesta on jo tehty. Vain yksityiskohtainen malli on hiomatta. Sen tekemisen kehysriihi antoi sosiaalipoliittiselle ministeriryhmälle.

Kuka oikein on "konna", joka maksukirjauksen ujutti kehysriihipäätökseen? Eivätkö kaikkien ministerien hoksottimet heränneet tekstin kohdalla? Ovatko kaiken takana taas valtiovarainministeriön pahat pojat, virkamiehet, giljotiineineen valtiosihteeri Raimo Sailaksen johdolla?

Eivät yksin he, vaikka ministeriössä on haluttu rajoittaa subjektiivista päivähoito-oikeutta jo vuosia. Nytkin esitys tuotiin kehysriiheen. Ainakin osa ministereistä tietää mitä on puhuttu ja mitä on sovittu tai sopimatta. Jos vihreät ovat torkkuneet, on heidän aika valpastua. Varsinaisen linjapäätöksen taisivat jo tehdä Vanhanen ja Katainen.

Enää on vain räätäleillä töitä siinä, kenen lapset ja millä perusteella maksusta vapautetaan ja kenet ohjataan osapäivähoitoon, jossa maksuttomuus säilyy. Risikko lupaa räätälöityä päätöstä ja tarkkoja ohjeita syksyllä.

Kaavoja piirrellään jo eduskuntaryhmissä. Keskusta puhuu yksinhuoltajien puolesta. Kokoomuksessa ollaan kumman hiljaa, mutta esitys onkin puolueen linjan mukainen.

Tällä hetkellä noin 14 000 lasta on nollamaksuluokassa. Heistä noin 40 prosenttia on yksinhuoltajien lapsia. Kymmenellä prosentilla lapsista on joko toinen tai molemmat kotona. Lastensuojelullisin perustein ilmaista kokopäivähoitoa saa noin 1 200 lasta.

Alinta maksua joutuu maksamaan 1 075 euron nettotuloilla. Haitarin yläpäässä hoitomaksu on 200 euroa kuussa.

Mutta mitä järkeä on räätälöidä malli, joka poikkeuksilla tietää lähes nykytilan jatkoa? Siitä tulee kuntiin vain lisää byrokratiaa ja paperinpyöritystä.

***

Jos on ilmaisen kokopäivähoidon loppuminen kova päätös vanhemmille, kylmää kyytiä on tiedossa nopeammin tupakoitsijoille. Ravintolasauhuttelu loppuu jo perjantaina. Sen jälkeen on mentävä ulos tai erityiseen tupakkakoppiin. Tämänkin päätöksen kylmyys paljastuu kunnolla syksyllä ja etenkin talvipakkasten koittaessa.