Jyrkästi kallistunut polttoaine kaataa jo lentoyhtiöitä. Kriisistä voi tulla pitkä ja syvä. Nousevat lippujen hinnat ja ilmastosyyt lisäävät takuuvarmasti junien suosiota.
Lentoliikenne on ajautunut vakavimpaan kriisiinsä sitten syyskuun 11. päivän 2001. Tuolloin syynä oli terrori-isku, joka paljasti liikennemuodon yhden haavoittuvuuden ja pudotti matkustajamääriä rajusti etenkin Pohjois-Amerikan reiteillä.
Siitä kuopasta noustiin ylös, mutta nyt lentoyhtiöt ovat jamassa, joka näyttää vielä kertaluokkaa vakavammalta. Öljyn hinnan kaksinkertaistuminen vuodessa kaataa nyt heikoimpia yhtiöitä ja pakottaa koviin kustannusleikkauksiin myös vakavaraisempia. Alkuvuoden aikana jo pari tusinaa yhtiötä maailmassa on ajautunut konkurssiin tai lopettanut toimintansa.
Heikoimmassa asemassa ovat yhdysvaltalaiset yhtiöt, mutta tuska kasvaa Euroopassakin. Maanosan suurimman lentoyhtiön Ryanairin toimitusjohtaja arvioi pari päivää sitten, että vain viisi lentoyhtiötä sadoista Euroopassa operoivista yltää tänä vuonna voitolliseen tulokseen. Joukossa olisivat Ryanair, easyJet, British Airways, Air France ja Lufthansa.
Nykyisen laajuisen lentoliikenteen kannalta on kohtalonkysymys, kuinka pitkään raakaöljyn hinta pysyy korkealla. On kuitenkin jopa todennäköistä, ettei pahinta edes ole vielä nähty. Monet asiantuntijat odottavat raakaöljybarrelin hinnan nousevan muutamassa vuodessa nykyisestä 130 dollarista 200:aan. Ennuste perustuu nykytilanteeseen, jossa öljynkulutus maailmassa kasvaa ripeästi, ja samaan aikaan nykyisten öljykenttien tuotanto ehtyy.
Tuhansien kilometrien mittaisilla ja meriä ylittävillä matkoilla lentokoneille ei ole näköpiirissä vaihtoehtoja ainakaan matkustajaliikenteessä. Sen sijaan keskipitkillä ja lyhyillä matkoilla lentokoneiden suhteellinen kilpailukyky heikkenee. Kun myös kumipyöräliikenne kärsii öljyn hinnan noususta, asemiaan vahvistaa nimenomaan junaliikenne. Sen valttina on myös pienempi ympäristörasitus, minkä yhä useammat kansalaiset jo muistavat valinnoissaan. Esimerkiksi neljä kymmenestä Helsingin-Lahden oikoradalla matkustavista ilmoitti tuoreessa kyselyssä, että ilmastonmuutos on vaikuttanut heidän matkustusmuotovalintaansa.
Oikorata on erinomainen esimerkki onnistuneesta liikenneinvestoinnista. Pohjanmaan rata voisi olla toinen. On erinomaista, että radan korjaus on vihdoin aloitettu, mutta yhtä onnetonta on, että kitsaan rahoituksen vuoksi työ venyy vuoteen 2015. Kun perusparannus on valmistunut ja kaksoisraide Ylivieskan ja Kokkolan välillä on valmis, Oulusta pääsee junalla Helsinkiin vajaassa viidessä tunnissa. Reilun tunnin parannus nykyiseen ja parhaimmillaan 200 kilometrin tuntinopeus osalla matkaa ovat tietysti jotain, mutta pitkällä aikavälillä pitää pyrkiä paljon parempaan.
Kannattaa huomata, että Ruotsissa on ryhdytty hallituksen aloitteesta suunnittelemaan luotijunayhteyksiä Tukholman ja Göteborgin sekä Malmön välille. Tavoite on, että 450 kilometrin matka Tukholmasta Göteborgiin taittuisi kahdessa tunnissa. Siinä on haastetta myös Suomen päättäjille. Toistaiseksi Pohjanmaan poliitikkojen voima ei ole riittänyt edes päätöksiin peruskorjaukseen nopean toteutuksesta.
VR:lle tulevaisuus näyttää lupaavalta. Yrityksen ei kuitenkaan kannattaisi tässä tilanteessa sortua ylenkatseeseen. Sellaista on linjaus poistaa opiskelija-alennus kesäajan lomapassista ja ulkomailla opiskelevilta suomalaisilta.