Oulu Lapin sota oli juuri loppunut, kun pikkuinen poika osoitti sormellaan päänsä yläpuolella lentäviä hävittäjiä. "Tuolla minä vielä lennän", hän hihkui ja piti lupauksensa.
55 vuoteen mahtuu muun muassa lentämistä, koneiden rakentamista ja huoltamista, lennonopetusta sekä tarkastuslentäjän tehtäviä. Kun miehen koko elämä on keriytynyt tiukasti lentokoneiden ympärille, häntä voi hyvällä syyllä kutsua lentäjälegendaksi. Ainakin, jos hänen nimensä on Kaarlo Rajala.
"Samaa saa moni jätkä yrittää", Rajala sanoo.
Miehen ilmailuharrastus alkoi lennokeista, joista hän siirtyi vähitellen isompiin vehkeisiin. Ensimmäisen lentonsa mies lensi 15-vuotiaana. Sitä ennen hän oli ollut mukana Tilauslento oy:ssä asiapoikana, myynyt yleisölennätysreissuilla lippuja ja tankannut koneita. Varusmiespalveluksensa hän suoritti luonnollisesti ilmavoimissa ja toimi koneiden kanssa koko työuransa. Eikä into ole laantunut vielä eläkkeelläkään.
"Spedeä lainatakseni: 'Kun ilmailukärpänen puraisee poikalasta persauksista, niin se tauti ei parane ikinä'. Speden kanssa olimme hyviä kavereita, keksimiäni ja valmistamiani kamppeita oli joissain hänen elokuvissaankin", Rajala juttelee. Spede oli innokas ilmailunäytösten seuraaja ja tuttu näky katsojien joukossa. Rajala taas lensi näytöksissä taitolentosooloja 40 vuoden ajan.
Heinäkuussa mies voitti Golden Hawk -koneellaan Vuoden 2009 Experimental-rakentaja -palkinnon Jämi Fly In -ilmailutapahtumassa. Kaksi vuotta aiemmin hän sijoittui samassa kisassa toiseksi.
"Voiton kunniaksi tulivat pränikät koneeseen ja pilotin rintaan, eikä sitä muuta tarvinnutkaan. Oli mukavaa käydä nappaamassa palkinto Etelä-Suomen poikien nenän alta!"
Mies rakensi voittokoneensa ja sen moottorin kokonaan itse. Koneen kylkiä koristavat kullanhohtoiset maalaukset, jotka muistuttavat lennoista Lemmenjoen kultamailla. Tunturin rinteillä jäkälien seassa nousut ja laskut ovat haastavia, joten koneessa on tavallista isommat laskutelineet rattaineen ja lentoonlähtötehojakin löytyy. Perässä komeilee kuva haukan päästä.
"Sain 70-vuotislahjaksi ainakin 7 litraa konjakkia, muun muassa hyvää ranskalaista Golden Hawk -brandya. Kuulemma minulla, alkuperäisellä kuvalla ja piirretyllä kotkalla on kaikilla täsmälleen sama profiili", Rajala hymähtää.
Koneiden kanssa mies kertoo viettävänsä edelleen sen verran aikaa, ettei kotona tule riitaa - siellä kun ei juuri ehdi käydä.
"Työt ja perheasiat on hoidettava erillään, eihän kone edes mahtuisi olohuoneeseen", Rajala veistelee.
Taivaalle katsoessaan Rajala toteaa ilman olevan mitä parhain lentämiseen. "Sininen taivas ja valkoisia pilviä, niiden seassa on mukava seikkailla. Pumpulipilvet ovat todella kauniita läheltä katsottuna."
Rajalan kyydissä on istunut kaikenlaisilla ilmoilla lukematon määrä lennätettäviä. Miehen mieleen on jäänyt muun muassa Tapio Rautavaara, jota hän kuvailee hienoksi ja sympaattiseksi mieheksi. Pohjoiseen lennätettyjä eränkävijäturisteja sekä kullankaivajiakin hän muistelee lämmöllä.
"Vein heidät perille ja hain viikon kuluttua pois, tykkäsin siitä kovasti. Tarkistin aina lähtiessäni, olihan kaikilla varmasti tarpeeksi evästä ja vaatteita mukanaan, eihän heitä muuten olisi uskaltanut jättää sinne yksinään."
Ilmailuharrastuksen nykyinen tila harmittaa Rajalaa. Taloustilanne ja erilaisten määräysten kehitys ovat menneet hänen mukaansa epäedulliseen suuntaan. Siitä huolimatta hän haluaa valaa uskoa nuoriin.
"Lentämään pääsee kyllä, jos vain haluaa. Pojankoltiaiset, ei muuta kuin pois sohvilta ja lentokentille!" Rajala ohjeistaa.