Ruotsin johdolla käytävät EU:n ilmastorahoituksesta ovat toistaiseksi karilla. Jos unionin linjaa ei tällä viikolla synny, se heikentää vakavasti Kööpenhaminan ilmastokokouksen edellytyksiä.
Ruotsin EU-puheenjohtajuus elää ratkaisuhetkiään. Tiistaina valtiovarainministeri Anders Borg epäonnistui yrityksessä saada unioni päättämään Kööpenhaminan mahdollisen ilmastosopimuksen rahoitusratkaisuista.
Asia kaatui unionin sisäiseen taakanjakoon, jossa etenkin Puola ja eräät muutkin maat ovat koettaneet sysätä vastuuta pois itseltään.
Keskiviikkona Ruotsin ympäristöministeri Andreas Carlgren kertoi tyytyväisenä EU:n ympäristöministerien yhteisestä linjasta Kööpenhaminaan. Se oli löydettävissä, sillä nimenomaan ympäristöministerit ovat vatvoneet näitä asioita tapaamisesta toiseen, ja henkinen valmius oli olemassa. He muun muassa vahvistivat tavoitteet 80-95 prosentin päästövähennyksistä vuoteen 2050 ja esittivät rajoituksia ilma- ja laivaliikenteen päästöille.
Silti Kööpenhaminan alla kaikki on nyt paljon enemmän kiinni valtiovarainministereistä ja hallitusten johtajista. Heidän käsissään on rahoitusratkaisu. Juuri EU:n odotetaan ensimmäisenä liikahtavan ja lyövän kortit pöytään, ja niin on odotettu jo vuoden ajan. Rahoitus on avain, joka käynnistää tai sammuttaa uuden ilmastosopimuksen, ja se avain on nyt unionin käsissä.
Kyse on kehitysmaille suunnattavasta rahoituksesta, ja summat ovat väistämättä varsin suuria. On jo kauan ollut tiedossa, että unionin sisäinen taakanjako eli jäsenmaiden maksuosuuksien jakautuminen on tässä kantona kaskessa. Silti valtiovarainministerien kokouksen lopputulos näytti tulleen puheenjohtaja Borgille yllätyksenä ja pettymyksenä. Etenkin pienen maan on osattava puheenjohtajana pohjustaa tällaiset asiat etukäteen, luottamatta varsinaiseen neuvottelutilanteeseen.
Nyt ratkaisun saaminen jää hallitusten päämiesten käsiin, loppuviikon huippukokoukseen. Siitä on tulossa pääministeri Fredrik Reinfeldtin suurin haaste.
Seuraava EU-johtajien kokous tämän jälkeen on joulukuussa, jolloin Kööpenhamina on jo meneillään. Reinfeldtin on pakko saada rahoitusratkaisu syntymään nyt, jotta sillä on vaikutusta ilmastokokouksen viime hetken valmisteluun. Muuten unioni menee Kööpenhaminaan ilmastosopimuksen jarrumiehenä eikä veturina, jollainen se on aina tähän asti ollut.
Ruotsilla on muitakin EU-huolia. Niitä tosin vähensi tieto siitä, että Tshekin presidentti Vaclav Klaus saattaa hyväksyä Ruotsin ehdottaman mallin Lissabonin sopimuksen hyväksymisestä. Jos asia ratkeaa jo ennen huippukokousta, se parantaa unionin tunnelmia paljon.
Suomessa eduskunta keskustelee parhaillaan hallituksen uudesta ilmasto- ja energiapoliittisesta tulevaisuusselonteosta. Tavoite 80 prosentin päästöleikkauksista vuoteen 2050 on saanut yleistä hyväksyntää yli puoluerajojen.
Selonteko ei kuitenkaan edellytä tässä ja nyt tehtäväksi päätöksiä, jotka tuntuisivat kukkarossa tai muuttaisivat käyttäytymistä. Juuri siinä on ilmastosopimuksen yleinen ongelma. On helppoa olla yhtä mieltä yleisestä periaatteesta. On paljon vaikeampaa sitoutua oikeasti heti johonkin.
Finanssikriisin kaatuessa päälle hallitukset löysivät nopeasti elvytys- ja tukirahaa. Ilmastokriisin vaikutukset ovat paljon suuremmat, mutta ne eivät kaadu samalla tavalla päälle juuri tässä ja nyt. Siksi Puolan tapainen maa voi omaa kukkaroaan tuijottaen estää yhteisiä päätöksiä. Se tulee kaikille ajan oloon kaikkein kalleimmaksi vaihtoehdoksi.