Väitteisiin lahjonnasta suomalaisissa jalkapallo-otteluissa on syytä suhtautua hyvin vakavasti. Koko lajin kotimainen uskottavuus on vaakalaudalla.
Suomalaisen penkkiurheilijan usko on jälleen kerran koetuksella, samoin kuin on urheilun rahoittajien. Tällä kertaa vuorossa on jalkapallo, jossa pelaajia on väitteiden mukaan lahjottu järjestämään oman joukkueensa tappioita.
Kyseessä on iso asia. Pesäpallo ei yleisön silmissä ole vieläkään kunnolla toipunut vuoden 1998 sopupeliskandaalista, jonka jälkipyykkejä on pesty oikeussaleissa näihin aikoihin asti. Lajin uskottavuudesta oli toisella tavoin kyse myös dopingkäryissä, jotka saivat suomalaisen huippuhiihdon suistumaan ladulta useiksi vuosiksi.
Jos kilpaurheilulta menee uskottavuus, siltä menee kaikki. On ennen muuta voitava luottaa siihen, että kilpailun tai ottelun lopputulos on aito. Muuten on urheiluun liittyvä jännitys tiessään.
Jalkapallon lahjontaskandaali alkoi Ilta-Sanomien maanantaina näyttävästi julkaisemasta uutisesta. Siinä nimettömänä pysyvä pelaaja kertoi saaneensa paljon käteistä rahaa, jos on pyydettäessä pystynyt varmistamaan joukkueensa tappion. Kyseessä ovat olleet sijoituksen kannalta merkityksettömät ottelut, jotka kuitenkin ovat olleet vedonlyöntikohteena ja joissa lahjotun pelaajan joukkue on muutenkin ollut altavastaajana. Joukkuepelin tulos ei ole kiinni yhdestä pelaajasta, mutta "huono päivä" voi hyvinkin vaikuttaa pelin kulkuun.
Jos systeemi on mennyt oikein, kukaan ei ole ihmetellyt lopputulosta, ja Veikkauksen tai ulkomaisten vedonlyöntiyhtiöiden kautta on liikkunut rahaa tavalla, joka todennäköisimmin viittaa rahanpesuun. Tässä tapauksessa suomalaista jalkapallopelaajaa olisi käytetty kirjaimellisesti pelinappulana kansainvälisessä hämäräbisneksessä, jonka taustat voivat olla ties missä.
Eivätkä panokset ole pieniä: 10 000 euroa puhtaana käteen on iso raha pelaajalle kotimaisissa amatöörikuvioissa. Tiistaina kerrottiin maalivahdeista, jotka ovat saaneet lahjontatarjouksia ja kieltäytyneet niistä. On hyvin uskottavaa, että jotkut pelaajat ovat todella suostuneet lahjuksiin Ilta-Sanomien kertomalla tavalla. Heitä on jo vaadittu tulemaan omalla nimellään esiin, mutta on luultavaa, että niin ei hevin tapahdu.
Pesäpallossa sopupelien syyllisten esiin kaivaminen vaati ison tutkintaoperaation. Siinä oli kuitenkin kyseessä puhtaasti kotikutoinen kuvio. Jos jalkapallossa langat johtavat ulkomaisiin ammattirikollisiin, asioiden selvittäminen on erittäin vaikeaa. Lahjottu pelaajakaan ei välttämättä tiedä lahjojastaan yhtään mitään.
Esimakua siitä, että asiat eivät taida Veikkausliigassa olla aivan kohdallaan, saatiin viime kesänä Allianssin hävittyä Hakalle 0-8. Kyseessä oli ilmeinen vedonlyöntijärjestely, ja syksyn mittaan kävi ilmi, että vantaalaisen Allianssin belgialais-kiinalaiset omistussuhteet olivat vähintäänkin hämärät. Niiden kautta löytyi kytkentöjä myös Belgian jalkapallosarjan sopupelisotkuihin.
Suomalaista jalkapalloa on kauan kaivattu kansainvälisesti kiinnostavaksi, mutta ei tällä tavoin. Suomessa on todennäköisesti oltu aivan liian sinisilmäisiä.
On vielä mahdotonta sanoa, mitä kaikkea asioiden kaivelu tuo tullessaan. Jälleen kerran lajin kaikki pelaajat joutuvat kärsimään siitä, että jonkun tai joidenkin harkintakyky petti. Jos selvyyksiä ei aleta nopeasti saada, tekevät sekä sponsorit että yleisö johtopäätöksiä. Jalkapalloseurojen on nyt syytä tehdä itsekin kaikkensa, jotta epäilyksen varjo väistyisi lajin yltä.