Jokes Tuiran Teboililla, Jatkotie 1, Oulu. Avoinna ma-pe 6.00-23.30, la 7.00-23.30, su 8.00-23.30.
"Vedä paras tuulipuku yllesi beibi. Tuirassa on avattu uusi ravintola!"
"Tuulipuku? Ravintolaan?"
"Se sijaitsee Teboililla. Emmehän suinkaan halua ylipukeutua."
Huomasin jo kassajonossa osuneeni oikeaan. Joka toisia asiakaspuolen housupareja koristivat Adidas-raidat, kappakuviot tai vastaavat. Valaistut ruokalistat löytyivät kassakoneen yläpuolelta. Kuvista näki, että Jokesin ateriakokonaisuudet ovat pitkälle samantapaisia kuin muissakin "koko perheen hyväntuulisissa hampurilaisravintoloissa".
Täällä olisi vaativankin asiakkaan helppo tilata. Jos haluaisi jotain eksoottisempaa, voisi tilata viereiseltä Teboilin listalta.
Mieleisen kokonaisuuden voisi Jokesilla kasata itsekin, mutta koska jono selän takana alkoi kasvaa, tilasin pari valmista annosta. Samasta syystä jätin kysymättä ketjun vitsikkäästä nimestä. Oma veikkaukseni on, että ketjun perustaja on nimeltään Jouko, jota kutsutaan Jokeksi, ja Jokesista piti alunperin tulla Joke´s, mutta se pahuksen heittomerkki pääsi unohtumaan kiireessä. Mene ja tiedä.
Jostain syystä automaatista laskemani Pepsi Max kuohui kuin lämmin belgialainen pintahiivaolut, joten ehdin pahvimukeja täyttäessäni vilkuilla kunnolla ympärilleni.
Neljän hengen pöydissä istui enimmäkseen yksinäisiä pipopäisiä miehiä kahvikupit edessään. Katseet suuntautuivat tiukasti yläviistoon kohti katonrajan taulutelevisiota. Lasin takana katsottiin pienemmästä vastaanottimesta hieman eri kanavaa ja pöydillä näkyi kahvimukien ohella tuhkakuppeja ja tupakka-askeja. Eräs asiakas ei ilmeisesti pitänyt ruokansa mausta, koska söi tupakkapuolella.
"Täällä haisee tupakka" daamini valitteli nurkkapöydässä.
"En minä mitään haista", narrasin.
Halusin istua tupakkaosaston vieressä, koska sen nurkkapöydän ikkunasta näki suoraan autopesulan oviaukosta sisälle. Se näky voittaa kevyesti iänikuiset akvaariot ja muovikasvit. Voi sitä vaahdon määrää! Sitä paitsi tankkaavien automiesten tarkkailu on jännittävää puuhaa. Keneltä putoavat autonavaimet renkaan taakse ja kuka unohtaa, kummalla puolella tankki oli? Ja mitä nämä vakavailmeiset miehet mahtavat miettiä bensamittarin juoksevia numeroita tuijottaessaan?
Annokset saapuivat pöytään säädyllisessä ajassa. 6,50 euroa maksanut kerrosateriani koostui tuplapihvihampurilaisesta, hampurilaiskastikkeesta, salaatintapaisesta ja suolakurkkusiivuista. Vaalean sämpylän välistä löytyi cheddar-juustosiivukin.
Aineksista huolimatta maku oli yllättävän runsas. Olisiko ollut se suolakurkku, joka korosti pihvin tuhtia makua, sillä daamini valitsemassa pekonihampurilaisateriassa sama maku ei tuntunut. Tuossa samanhintaisessa annoksessa oli tosin mukana erinomaisen hyvin paistettu muna ja samasta syystä rapeaa pekonia, joka toimii aina - ja vaikka täytekakussa.
Ketsuppi tuli pöytään samaan konserniin kuuluvan Rollsin vaatimattomissa annospusseissa, mikä oli selkeästi annoksen heikoin lenkki. Oikeaoppisessa grilliruokailussa ketsuppia pitää holvata ranskalaisten päälle paljon, ja vielä lisätäkin ainakin yhden kerran. Samoin sinappia on oltava pöydässä.
Jokesin annokseen sinappia ei näyttänyt sisältyvän lainkaan, tai sitten sitä oli piilotettu niukanlaisesti pihvin alle. Onneksi rapeat ranskalaiset oli suolattu kunnolla, joten niistä jäi hyvä maku kitalakeen ilman ketsuppiakin. Pikku puutteista huolimatta annos toimi kuitenkin makunsa puolesta mainiosti ja oli riittävän suurikokoinen.
Ruokailun päälle saattoikin sitten hyvällä mielin täyttää Keno-kupongin ja katsoa syrjäsilmällä skeet-ammuntaa. Naapuripöydässä mies otti pipon päästään, kampasi tukkansa ja veti taas pipon päähän. Täällä olisi viihtynyt pitempäänkin.