Kokoomuksen puheenjohtajakilpa sai uutta ilmettä perjantaina, kun eduskunnan toinen varapuhemies Ilkka Kanerva, 56, ilmoitti pyrkivänsä Ville Itälän seuraajaksi. Konkaripoliitikko Kanerva lähti liikkeelle vahvoin tavoittein. Hän lupasi joko johtaa kokoomuksen hallitusvastuuseen vuoden 2007 eduskuntavaalien jälkeen tai palauttaa puolueen avaimet.
Kanerva haluaa luoda kokoomukselle uuden yhteistyöstrategian, joka perustuu porvarillisten parlamentaaristen voimien kokoamiseen. Tavoitteena on rakentaa yhteistyötä kristillisdemokraattien, RKP:n ja perussuomalaisten suuntaan. Myös vihreät ovat tervetulleita liittoutumaan.
Kanerva luonnehti kunnianhimoiseksi tavoitteeksi jopa yhteisen eduskuntaryhmän luomisen, yhteisten hallitusohjelmatavoitteiden valmistelun sekä yhteisen pääministeriehdokkaan nimeämisen. Sama politiikan rakenteiden uudistus koskisi myös seuraavia presidentinvaaleja.
Kanerva on jo kuudes kokoomuksen puheenjohtajakilpaan ilmoittautunut ehdokas. Aiemmin kisaan ovat jo lähteneet mukaan kansanedustajat Jyrki Katainen, Jari Vilén, Martin Saarikangas ja Kimmo Sasi sekä europarlamentaarikko Marjo Matikainen-Kallström.
Kokoomuksen uusi puheenjohtaja valitaan Seinäjoen puoluekokouksessa 5. kesäkuuta.
Karaktääriä kaivataan
Kanerva ilmoitti perjantaina pitämässään tiedotustilaisuudessa, että kokoomuksen puheenjohtajan tärkein tehtävä on palauttaa puolueen itsetunto. Poliittinen johtajuus vaatii hänen mielestään kokoomukselta nyt poikkeuksellisen paljon, kun päätavoite on murtaa nykyinen punamultahallitus vuoden 2007 vaaleissa. Vuorovaikutus ja luottamus tulee hakea keskiluokasta.
Kokoomuksen eduskuntaryhmässä pidetään selvänä, ettei Kanerva ole lähdössä ehdokkaaksi vain kokeillakseen kepillä jäätä. Harkinta ja kannatuksen tunnusteluvaihe kestivät kauan. Muut ehdokkaat ovat jo ehtineet aloittaa maan eri osiin ulottuvan esittäytymiskiertueensa.
"Olen ollut vuorovaikutuksessa kentän kanssa. Vuorovaikutuksen viesti on ollut se, että nyt Kanerva on sinun aikasi."
Kanerva lupaa panna kaikkensa peliin, että kokoomus istuisi hallituksessa kolmen vuoden kuluttua. Se edellyttää hänen mukaansa vahvaa johtajuutta. Matti Vanhasen (kesk.) ja Eero Heinäluoman (sd.) väliin ei hänen mukaansa "voi kauheasti asettua ilman, että on kohtuullisen kova karaktääri".
Kanerva kehaisi tuntevansa puolueen ja tietävänsä, miten kokoomusta johdetaan ja mihin puolueen rahkeet riittävät. - Jos puolue haluaa, että se on vallassa ja että sillä on arvostettu asema yhteiskunnassa, niin silloin puheenjohtajan valinta on koko lailla helppo, hän julisti.
Ensimmäinen yritys ei tuottanut tulosta
Edellisen kerran Kanerva pyrki kokoomuksen puheenjohtajaksi vuonna 1991. Omien sanojensa mukaan silloin hänet punnittiin ja köykäiseksi havaittiin. Valituksi tuli Pertti Salolainen.
Ehdokas vakuutti innokkuuttaan lähteä nyt "vahvimmalla mahdollisella sydämensykkeellä" areenalle muitten kanssa säkenöimään. Se on hänen mielestään politiikan ruisleipää.
Kanerva ei lähde määrittelemään nykyistä omaa sijaintiaan puolueen sisäisellä vasemmisto-oikeisto-akselilla. Sama koskee muitakin ehdokkaita. Kokoomuksen politiikan mittari on hänen mukaansa se, onko sillä suomalaisessa keskiluokassa uskottavuutta ja luottamusta.
Hän puolusti oikeistolaisiksi tai konservatiiveiksi luonnehdittuja Marjo Matikainen-Kallströmiä ja Martin Saarikangasta. - He ovat erinomaisia kokoomuslaisia ja kuuluvat yleispuolueen perusluonteeseen luontevasti.
Jyrki Kataista ovat jotkut kokoomuslaiset luonnehtineet puoluetoimiston suosikiksi. Kanerva korosti, että Katainen on toiminut täysin korrektisti.
Puoluekentän junttaamista on kuitenkin ollut havaittavissa, mutta Kanerva ei suostunut kertomaan siihen syyllistyneiden nimiä. Kliinisesti puhtaita puoluevirkailijoita ei ole hänen mukaansa syntynytkään maapallolla.
Kokenut politiikan broileri
Jos kukaan niin varapuhemies Ilkka Kanerva tuo kokoomuksen puheenjohtajakamppailuun kokemusta. Hän kuuluu vuonna 1975 ensimmäistä kertaa kansanedustajaksi tulleena talon vanhimpaan vuosiluokkaan ja suostuu itsekin kutsumaan itseään vanhaksi poliittiseksi broileriksi. Koko aikuisikä ja nuoruuskin on mennyt politiikan monilla areenoilla askarrellessa.
Kokoomuksen vahvaan varsinaissuomalaiseen rotuun kuuluvalla Kanervalla oli ministerinposteja sekä Harri Holkerin (kok.) että Esko Ahon (kesk.) hallituksissa. Eduskunnassa hän on ehtinyt istua mm. ulkoasiainvaliokunnassa, pankkivaltuuston puheenjohtajana, puolustusvaliokunnan puheenjohtajana sekä valtion vakuusrahaston ja Sitran hallintoneuvoston puheenjohtajana.
Kanervalla on lisäksi pitkä ura urheilu- ja liikuntajärjestöissä. Parhaillaankin hän istuu Suomen Urheiluliiton puheenjohtajaan ja Olympiakomitean varapuheenjohtajana palleilla.
Kansainväisistä tehtävistä ehkä näkyvin on Etyjin parlamentaarisen yleiskokouksen Suomen valtuuskunnan puheenjohtajuus. Ulkosuhteet ovat olleet muutenkin yksi Kanervan lempilaji. Hän pyrki jo varhain kääntämään kokoomuksen kurssia hovikelpoiseen suuntaan ja Urho Kekkosen idänpolitiikan taakse.
Kanerva on pysynyt pinnalla valtakunnantason politiikassa, vaikka suhteet kokoomuksen johtoon eivät aina ole olleet kovin lämpimät. Sauli Niinistön ja Kanervan sukset menivät ristiin jo varhain.
Politiikasta poispääsyyn ei ole löytynyt helppoa tietä, kun Kanervan jäsenyys Suomen Pankin johtokunnassa ei sopinut nimittäjälle. Puheenjohtaja Ville Itäläkin ehti kertaalleen hermostua, kun Etelä-Suomen läänin maaherran viran hakijaksi ilmoittautunut Kanerva kieltäytyi kunniasta viime tipassa.
Kanerva on aina osannut suhtautua myönteisesti poliitikon rooliin keskeisesti liittyvään julkisuuteen, joka on hänen tapauksessaan ulottunut syvälle yksityiselämän puolelle.