Oulu Laanilan yläasteen pääsisäänkäynnin yhteydessä sijaitseva taiteilija Veikko Törmäsen julkisivuteos Ruutuvihko (2002) on töhritty. Ensimmäiset töhryt teokseen ilmestyivät viime syksynä. Uudestaan teos töhrittiin kevättalvella.
Julkiseen taideteokseen kohdistuva ilkivalta ei ole millään muotoa tavaton tapaus: töhryjen puhdistaminen työllistää taidemuseon konservaattoria Oulussakin jatkuvalla joskin vaihtelevalla intensiteetillä. Töhryjen ilmaantumista on mahdotonta millään tavalla ennakoida tai hallita.
Töhrimisistä tehdään aina rikosilmoitus poliisille. Julkisiin taideteoksiin kohdistuneista vahingonteoista tehtiin viime vuonna viisi ilmoitusta Oulussa. Tämän vuoden puolella Ruutuvihko on toistaiseksi ainoa ilkivallan kohteeksi joutunut taideteos. Viime vuosina taideteoksiin kohdistuva ilkivalta onkin jonkin verran vähentynyt.
"Kun kohteita hoidetaan hyvin ja töhryjä poistetaan säännöllisesti, uusia töhryjä ei ilmesty teoksiin niin nopeasti. Jos johonkin esteettiseen kokonaisuuteen ilmestyy jotain häiritsevää, se saattaa poikia lisää likaa. Teosta kohdellaan huonommin silloin, kun se on huonossa kunnossa", vuorotteluvapaalla oleva Oulun taidemuseon konservaattori Päivi Kyllönen sanoo.
Hänen mukaansa paras keino ehkäistä töhryjä on kokoelman säännöllinen hoitaminen. Samalla hän muistuttaa töhryjen työllistävän museon konservaattoria edelleen aivan liikaa. Rajalliset resurssit venyttävät lisäksi teosten puhdistusaikatauluja.
"Töhryjen puhdistaminen aiheuttaa ylimääräisiä ja turhia kuluja veronmaksajille", Kyllönen muistuttaa.
Puhdistus voi
viedä viikkoja
Julkisiin teoksiin tehtävät töhryt puhdistaa Oulussa taidemuseon konservaattori. Joskus työhön tarvitaan lisäksi ulkopuolisia asiantuntijoita. Ruutuvihkon puhdistamisesta vastaa Päivi Kyllönen, ja puhdistustyön on arvioitu kestävän kaksi ja puoli viikkoa.
Jotkin taideteokset ovat vaikeampia puhdistaa kuin toiset. Puhdistamisen työläyteen vaikuttaa muun muassa teoksen pinnan laatu ja töhryn laajuus: puhdistustyö saattaa kestää parista päivästä aina muutamaan kuukauteen saakka.
Suomen taiteilijaseuran pääsihteerin Piia Rantalan mukaan taiteilijoiden keskuudessa ei ole käyty keskusteluja siitä, miten taiteilijat omilla valinnoillaan voisivat vähentää töhryjen määrää.
"En osaa sanoa, voisiko taiteilija tehdä sellaisia materiaaliratkaisuja, että teosta olisi hankalampi töhriä. Usein taiteilijan materiaalivalinnat liittyvät siihen, että täytyy ottaa huomioon ulkotiloihin sijoitettavissa teoksissa esimerkiksi säätilan vaihtelut", Rantala muistuttaa. Lisäksi hän muistuttaa taideteoksen töhrimisen loukkaavan myös taiteilijan tekijänoikeutta omaan työhönsä.
Töhryjen puhdistamisaika riippuu myös siitä, riittääkö teoksen kunnostamiseen ainoastaan töhryjen poisto. Joskus teos joudutaan käsittelemään kokonaisuudessaan uudestaan, jotta töhritty alue ei puhdistuksen jälkeen nouse esille muusta teoksesta.
Töhry on aina
ilkivaltaa
"Kokoelman hoidossa ei puhuta koskaan graffiteista. Puhumme aina töhryistä. Ne ovat meille aina ilkivaltaa", Päivi Kyllönen muistuttaa.
Myös Piia Rantala suhtautuu töhryihin samalla tavalla.
"Töhryt ovat ilkivaltaa siinä missä mikä tahansa muukin ilkivalta. Se on aina tuomittavaa. Mikäli graffitin tekijät pitävät itseään visuaalisen alan taiteilijoina, niin heidän kuuluisi kunnioittaa toisten taiteilijoiden töitä ja jättää ne rauhaan."
Töhrijien motiiveista kenelläkään ei ole varmaa tietoa. Tekijöiden arvioidaan kuitenkin yleensä olevan nuoria, jotka kenties haluavat esittää töhryillä omaa kapinaansa.
Konservaattorin näkökulmasta keskeisin tavoite on tuntea kokoelmaan kuuluvat teokset ja niiden kunto. Tämän vuoksi taidemuseon kausityöntekijä seuraa kesäaikaan teosten kuntoa. Tärkeää on myös pystyä reagoimaan ilmaantuviin töhryihin nopeasti.
"Me emme pysty hallitsemaan sitä, miten töhrijä ajattelee tai miksi hän toimii niin kuin toimii", Päivi Kyllönen sanoo.
Käytännön tasolla taidemuseo ostaa työhönsä apua Oulun yliopistolta, josta löytyy esimerkiksi metalliin erikoistuneen konservaattorin tietotaitoa.
Poikkeuksellista on se, että kaupungin oma taidekonservaattori toteuttaa ja valvoo huoltotoimintaa. Esimerkiksi Helsingissä palvelu ostetaan yksityiseltä konservaattorilta.
Vähänkin
on tehokasta
Ruutuvihko-teos on tarkoitus puhdistaa töhryistä kuluvan kesän aikana. Poistokokeet on jo tehty, ja konservaattori on lisäksi tehnyt poikkeuksellisen paljon yhteistyötä taiteilijan kanssa. Teokselle on samalla tehty materiaalitekninen dokumentointi.
Myöhemmin teokselle on tarkoitus ryhtyä etsimään lisäksi suojamateriaalivaihtoehtoja.Taiteilija itse näkee teokseensa kohdistuvan ilkivallan voimakkaana aggression ilmaisuna.
"Siihen liittyy voimakas lataus ja uhittelu. Tekotapaan liittyy myös tietty varovaisuus: tämä kielii, että vähäkin on tarpeeksi tehokasta", Veikko Törmänen luonnehtii.
Eri aikoina töhrijien suosikkiteokset ovat vaihdelleet: Oulussa erityisesti torialueen taideteokset olivat aikaisemmin alttiita ilkivallalle.
Sekä Toripolliisi että Merelle-veistos ovat saaneet aikojen saatossa oman osansa töhryistä. Toisaalta myös syrjässä sijaitsevat teokset saattavat houkutella töhrijöitä luokseen.