Teeterska, tuuvinki, vakstuuki, villivaunu, väskynä, vörskotti. Murrekerhon puheessa vilisee sanoja, jotka ovat outoja monelle. "Emme keskity pelkästään Oulun murteeseen, vaan yleensäkin murteeseen ja kielen vivahteisiin", valaisee kerhon vetäjä Raimo Ritola asiaa. Hän sai ajatuksen murrekerhon perustamisesta tehtyään pitkän päivätyön valtion virkamiehenä.
"Virastokieli tuli tutuksi. Huomasin että oma kieleni on köyhtymässä, joten päätin rikastuttaa sitä", Ritola mainitsee.
Ritola ryhtyi keräämään sanoja murrepankkiin. Pian niitä oli kasassa kuutisen tuhatta, joten hän päätti kerätä ympärilleen kielen rikkauksista kiinnostuneita ihmisiä. Pian koossa oli kymmenkunta murteisiin innostunutta, ja kokoontumispaikaksi valikoitui Oulun keskustan asukastupa. Murrekerho kokoontui ensimmäisen kerran vuoden alussa.
Ritola huomauttaa, että murteista ovat työhön liittyvät sanat yleisesti hukkumassa. Tämä johtuu töitten erikoistumisesta ja pirstoutumisesta, jolloin monelle osaamiselle tulee oma erikoiskielensä.
Murrekerholaiset keräävät murresanoja. Kokouksissaan he tuovat esille uusia ilmaisuja ja sanoja, joita kootaan yhteen suureen sanastoon. Tällä hetkellä ollaan menossa e-kirjaimessa. Lähdeteoksina ovat muun muassa Esa Viirretin ja Jukka Ukkolan Oulun murresanakirjat. Murrekerholaiset tekevätkin läheistä yhteistyötä kielitutkijoiden ja harrastelijakirjoittajien kanssa.
Murrekerho on käynyt esittämässä Ritolan murteella kirjoittamia pikkunäytelmiä vanhusten hoivakodeissa. Näytelmässä on eräänä roolihenkilönä kerholaisten tekemä hauska Muppi-nukke. Tulokset olivat yllättäviä.
"Murresanat ovat nostaneet esiin vanhuksille muistoja", Ritola kertoo
Murteen terapeuttinen vaikutus on hämmästyttänyt myös hoitotyön ammattilaiset. Niinpä asiasta on nykyisin vireillä jo tutkimuskin.
Murrekerholaiset kehuvat Oulun murteen voivan nykyisin erittäin hyvin. Tullista tulee Oulun seudulle jatkuvasti uusia asukkaita, jotka tuovat mukanaan uusia sanoja ja ilmaisuja. Samalla monet vanhat sanat unohtuvat.
"Kuka muistaa mikä on villivaunu?", murrekerholainen Jouko Maijala kyselee. Hän valaisee, että kyseessä on polkupyörä.
Musiikkia harrastava Maijala on sanoittanut Oulun murteella tehdyn Amppakeijarina merimaisa Oulussa -laulun, jota hän esittää yhtyeensä Kassiahastuksen kanssa. "Oulussa on joitakin murteella sanoitettuja lauluja, mutta lisää tietysti kaivattaisiin. Ehkä Oulun murteella tehty levy voisi olla hyvä ajatus. Siihen voitaisiin kerätä eri musiikkityylejä", Maijala tuumailee.
Valtaosa Oulun murteen lainasanoista tulee ruotsin kielestä. Mukana on toki lainoja muualtakin, venäjästä, saksasta ja jopa latinasta. Esimerkiksi palvelijaa tarkoittava amppakeijari tulee latinankielisestä ambactus-sanasta.
Vanha totuus on, että kielen mukana ihminen juurtuu kotiseudulleen. Mutta voi käydä myös niin, että ihmisellä on kaksi kotiseutua ja kaksi murretta. Murrekerhoon kuuluva Kirsti Hiironen on joutunut pitkään puhumaan kahta murretta, sillä hän on kotoisin Kokemäenjoen seudulta.
"Ouluun tultuani jouduin aina vaihtamaan kieleni. Se oli alussa hankalaa, mutta lopulta siihen tottui. Kieli ja nuotti muuttuivat aina sen mukaan, kenelle puhuin", Hiironen valaisee.
Murrekerholaiset toivottavat kerhoonsa tervetulleiksi Oulussa asuvat, mutta vierasta murretta puhuvat henkilöt. Tietysti kaikki muutkin murteista kiinnostuneet ovat tervetulleita.
Murrekerho kokoontuu torstaisin kello 13 Keskusta-Nuottasaaren asukastuvalla Oulussa, Isokatu 82.