Pietarsaarelaissyntyinen, nykyisin Uppsalassa asuva Lars Sund (s. 1953) on kolmatta kertaa Finlandia-ehdokkaana trilogiansa viimeisellä osalla Eriks bok. Romaani ilmestyy suomeksi ensi vuonna.
Aiemmat ehdokkuudet tulivat trilogian kahdelle edelliselle osalle - Colorado Avenue (1991) ja Lanthandlerskans son (Puodinpitäjän poika 1998).
Eriks bok ja Kari HotakaisenJuoksuhaudantie on juuri nimetty Suomen ehdokkaiksi tavoittelemaan vuoden 2004 Pohjoismaista kirjallisuuspalkintoa.
Sundin kertojanotetta verrataan García Márquezin kerrontaan. Etäinen yhteys löytyy heti Eriks bokin alkusivuilta luvusta, joka alkaa: "Överstens långa krig tog slut juldagen 1991, strax efter halv elva på förmiddagen, amerikansk ostkusttid." (Everstin pitkä sota päättyi joulupäivänä 1991, aamupäivällä heti puoli yhdentoista jälkeen Amerikan itärannikon aikaa.)
Tällekään everstille ei kirjoiteta vaan hän saa kutsun presidentti Gorbatshovilta suorassa tv-lähetyksessä, jossa uutisoidaan Neuvostovallan päättymisestä. Ruotsinkieliseltä Etelä-Pohjanmaalta kotoisin oleva eversti Erik Smeds on vuonna 1944 joutunut lähtemään Yhdysvaltoihin osallistuttuaan jatkosodan ja Lapin sodan aikaiseen vakoiluun ja Stella Polaris -operaatioon.
Uudessa kotimaassa everstistä tulee ammattisotilas ja CIA:n palkkalainen, jonka vaiheet kuvastavat USA:n ja Euroopan sodanjälkeistä elämää ja kylmän sodan aikaa.
Eriks bok on niin sanottu suuri romaani. Se on seikkailutarina, kertomus aatteiden taistelusta ja poliittis-moraalisista valinnoista. Sivumäärältäänkin se on suuri, yli 500 sivua.
Aikatasojen vaihtelun ja kerronnallisen ilakointinsa vuoksi se on ilmava teos. Ironista moniäänisyyttä siihen tuo kuolleitten puuttuminen tapahtumien kulkuun.
Uusimmassa kotimaisessa kirjallisuudessa sen kerronnallinen vertailukohta on Harri Tapperin valtionpalkinnon saanut romaani Pitkäsuisten suku (2002).
Eriks bok on niitä teoksia, jotka tuoreuttavat romaaniperinnettämme. Siihen kannattaa tutustua jo suomennosta odotellessa.