Kloten Palataanpa ajassa 11 vuotta taaksepäin, aurinkoiseen kevääseen 1998.
Sveitsin jääkiekkomaajoukkue etenee omissa MM-kotikisoissaan välieriin, ja koko maa hönkii kiekkohurmaa.
Vaikka Sveitsi häviää lopulta sekä välierä- että pronssiottelunsa, kiekkoihmiset tuntuvat olevan yhtä mieltä siitä, että käkikellomaalla on lähivuosien aikana hyvä mahdollisuus voittaa ensimmäinen MM-mitalinsa sitten 1950-luvun.
Pyrähdys jää kuitenkin yksittäiseksi tähdenlennoksi. Sveitsi on sahannut tuon jälkeen MM-kisoissa tasaisesti sijojen 6-10 välillä - oikeastaan ilman sen suurempaa menestymismahdollisuutta.
Maasta ei kasvanutkaan suurta, vaan ikuinen väliinputoaja.
Koulutus jääkiekkoa tärkeämpi
Kanadalaissyntyinen Ralph Krueger on johtanut omalla karismaattisella tyylillään Sveitsin maajoukkuetta jo yli vuosikymmenen ajan. Hänen esinesiintymisensä keväällä 1998 oli yhtä juhlaa, ja takasi pitkään työrauhan kärsimättömien sveitsiläisten kiekkojohtajien alaisuudessa.
Kruegerin asema oli vaakalaudalla 2000-luvun alkuvuosina Sveitsin menetettyä asemansa suurten kiekkomaiden ykköshaastajana.
Kehnot tulokset aiheuttivat pelaajien keskuudessa yleistä vastarintaa ja kieltäytymisiä. Krueger sai muutettua kurssin radikaalilla nuorennusleikkauksella. Hän pudotti kylläiset konkarit maajoukkueryhmästä ja rakensi uuden pohjan nälkäisten juniorien ympärille.
Muutos kannatti, sillä ilmapiiri maajoukkueen ympärillä parani silmissä. Arvokisojen sijoituksia se ei ole petrannut.
Kahdeksan vuoden ajan Klotenissa ammatikseen pelannut Kimmo Rintanen tiedostaa Sveitsin kiekkoa painavan ongelman.
"Arvostus. Jääkiekko jää täällä väkisin suurten urheilulajien - kuten jalkapallon, tenniksen ja alppihiihdon - varjoon. Monet lupaavat nuoret valitsevat mieluummin lajikseen jonkin muun kuin kiekon."
"Yleisesti jääkiekon taso on mennyt täällä kuitenkin paljon eteenpäin. Myös sveitsiläispelaajien taso on noussut, vaikka sitoutuminen kiekkoon on täällä hyvin erilainen kuin vaikkapa Suomessa", Sveitsin liigan parhaaksi pelaajaksi tällä kaudella valittu Rintanen sanoo.
Sitoutumisella hän viittaa sveitsiläiseen arvomaailmaan, jossa koulutus arvostetaan hyvin korkealle - paljon ylemmäksi kuin jääkiekko ammattina.
"Täällä on hyvin yleistä, että pääsarjaseuran aamuharjoituksista puuttuu kentällinen miehiä. Nuoret sveitsiläispelaajat ovat aamujään sijaan korkeakouluissa hoitamassa opintojaan. Missä muussa ammattilaissarjassa on näin? Tuskin missään. Se näkyy väistämättä myös pelaajien kehityksessä", Rintanen pyörittelee.
Seurajoukkueet
edellä kehityksessä
Sveitsin jääkiekossa on tultu tilanteeseen, jossa seurajoukkueet kehittyvät huomattavasti isommin askelin kuin maajoukkue.
Voisi helposti olettaa, että esimerkiksi Zürich Lionsin historiallinen Mestarien liigan voitto heijastuisi myönteisesti myös maajoukkueen tilanteeseen, mutta tilanne ei ole näin yksinkertainen.
"Zürichin voitto kertoo omalta osaltaan, että Sveitsin liiga kestää vertailun muiden Euroopan huippusarjojen kanssa. Toisaalta pitää muistaa, että moni paikallinen seura tukee ja turvaa yhä voimakkaasti ulkomaalaisvahvistuksiinsa ja kahden passin pelaajiinsa", Rintanen muistuttaa.
Oma mausteensa sveitsiläiseen kiekkosoppaan tuo myös alkeellisella tasolla oleva juniorivalmennus. Jos Suomessa on kannettu viime vuosien aikana suurta huolta junioripelaajien kehityksestä, Sveitsissä sama huolenaihe on ollut voimakkaana ilmassa jo paljon pidempään.
"Sveitsin kiekko on taktisen osaamisen kanssa vielä lapsenkengissä. Vauhtia piisaa yllin kyllin, mutta tekninen osaaminen ja sen harjoittelu on unohdettu", Rintanen painottaa.
Sveitsin maajoukkue yrittää paikata teknisen osaamisen ja henkilökohtaisen taidon puutteita pelaamalla äärimmäisen puolustusvoittoisella taktiikalla.
Pelityylillä, joka riittää jälleen kerran keskikastin sijoille 6-10.
Ei yhtään korkeammalle.