SK Pohjantähden Pasi Ikosen suunnistuksen maailmancup Belgiassa alkoi - kuten hän itse asian ilmaisee - yläkanttiin: viides sija ja voitto, ja sijoitus yhteispisteissä tässä vaiheessa toisena.
”Ajattelin, etten ole tällä ensimmäisellä kierroksella vahvimmillani. Oli varmasti hyvä, että lähdin kisoihin nöyränä.”
”Tosin valmentajani Eino Havas sanoi tietävänsä, että olen kansainvälisessä vauhdissa jo nyt. Itse en siihen uskonut.”
”Eihän tässä tietäisi, mitä tehdä, jos keskipitkäkin matka olisi mennyt virheittä”, Ikonen hymyilee.
Hän sanookin, ettei suunnistus ollut silloin vielä kunnossa, kun taas normaalimatkalla kaikki toimi.
”Ajasta nyt voisi ottaa pari minuuttia pois, sen verran virheitä tuli. Olivat vielä tyhmiä, kun yritin jättää puolimatkassa kiinni saamani Slovakian Marian Davidikin. Onneksi tajusin rauhoittua, jatkaa suunnistusta entiseen tapaan, vaikka vauhti hieman hiljenikin. Ja vuorotellen vedettiin, joskin omaa työtä tein koko ajan.”
”Henkisesti viimeiset 40 minuuttia olivatkin helppo juosta.”
Ikonen kertoi ennen kisaa toisille suomalaisille, että hän ottaa Davidikin kiinni ja voittaa.
”Niin tapahtui”, hän naureskelee.
”Se oli myös ensimmäinen normaalimatkan kilpailu, jonka jaksoin juosta hyvin loppuun saakka enkä tehnyt käytännössä virheitä.”
Timanttisin kisa
tulossa
Suunnistuksen maailmancup jatkuu sprinttikisalla perjantaina illansuussa Lausannessa Sveitsissä. Lauantaina ovat vuorossa Fribourgin lähistöllä viestit ja sunnuntaina normaalimatka yhteislähtönä.
Suomalaiset tulivat Belgiasta Fribourgiin tiistaina. Ikosen ohjelmassa oli lepäilyä ja kevyttä hölkkää. Keskiviikkona hän kävi harjoittelemassa samantyyppisessä maastossa kuin normaalimatka käydään.
”Tuntui selkeästi, ettei lyönti ollut terävimmillään, eikä toki voikaan olla.”
Ikonen arvelee, että kaupunkimainen, osin myös maastossa käytävä sprintti sopii hänelle.
”Olen hyvässä tiejuoksukunnossa.”
Cupin 1. kierroksen timanttisin kisa on sunnuntaina.
”Siitä tulee tosimiesten kilpailu, jossa sveitsiläiset ovat vahvoja”, Ikonen korostaa.
”Kevään leirillä olimme samantyyppisessä maastossa, joten tiedän, mitä pitää tehdä. Välillä maastopohja on huono, välillä mennään täysillä. Suunnistus on vaativaa ja noususummat hirveät (12,2 kilometrillä 660 metriä).”
”On vain jaksettava rutistaa ylämäkiä”, Ikonen toteaa eikä epäile kuntoaan.
Entä yhteislähtökilpailun taktiikka?
”En lähde vetämään, annan muiden tehdä töitä. Tarkkailen ennen kaikkea sveitsiläisten toimia - jo ensi vuoden MM-kisoja ajatellen”, Ikonen hymähtää.