Martinniemen vanhan saha-alueen muistomerkit, voimala ja höyläämö, ovat vuosia jatkuneen ilkivallan jäljiltä surkeassa kunnossa. Varsinkin höyläämössä on riehuttu antaumuksella: kaikki ikkunat ovat säpäleinä ja sisällä on mellastettu ilmeisesti jopa moottorisahan kanssa. Seinät ovat sentään pystyssä, vaikka niissäkin on halkeamia.
Onneksi tärkein kaikista, eli maamerkkinä sojottava piippu, on jäänyt vähemmälle tuholle, kun alimmat tikasaskelmat on poistettu kolmen metrin matkalta.
Rakennusten säilyttämisestä taisteltiin muutama vuosi sitten, kun saha-alueen omistaja UPM-Kymmene haki niille purkulupaa. Haukiputaan kunta ei lopulta piipulle ja voimalalle purkulupaa myöntänytkään. Kahdelle muulle rakennukselle, eli höyläämölle ja puutarhurin asunnolle, lupa sen sijaan annettiin. Niiden osalta ympäristökeskus valitti asiasta, ja prosessi on edelleen kesken. UPM puolestaan ei ole valittanut saamatta jääneistä purkuluvista.
Piipun ja voimalan pelastumisesta kolme vuotta sitten riemuinnut martinniemeläinen paikallishistorian harrastaja Pentti Utriainen on saanut havaita ilonsa ennenaikaiseksi. "Vaikka oli kai tämä odotettavissa, kun rakennukset jäivät tänne oman onnensa nojaan."
Utriaisen mukaan näyttää siltä, että ainoa toimenpide rakennusten "suojelemiseksi" on ollut voimalan takaseinään ripustettu kyltti, jossa ilkivallan teko "ankarasti kielletään".
"Voimalan voisi vielä pelastaa, mutta tuo höyläämö näyttää toivottomalta", huokaisee Utriainen.
Pentti Utriainen toimi aikoinaan aktiivisesti piipun säilyttämisen puolesta virinneessä kansanliikkeessä. Piippu muistuttaa sahan kukoistuksen ajoista, mutta on samalla mainio maamerkki, jonka perusteella kaukaa mereltä on ollut helppo suunnistaa Kiiminkijokisuuhun.
Ympäristökeskus on esittänyt, että kaikkien neljän rakennuksen säilyminen turvattaisiin suojelumääräyksillä Martinniemen parhaillaan laadittavassa yleiskaavassa.
Yleiskaava on menossa kunnanvaltuuston hyväksyttäväksi, eikä siinä ainakaan tällä hetkellä ole merkitty varsinaista suojelumääräystä, kertoo arkkitehti Antti Huttunen Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen alueidenkäytön osastolta.
Rakennusten kunnossapito kuuluu omistajalle ja valvonta kunnan rakennusvalvontaviranomaiselle. "Ongelmana tässä on se, että kahdesta rakennuksesta on purkupäätökset, joita käsitellään vielä KHO:ssa", huomauttaa Huttunen.
Yleensäkin mahdollisissa suojelukohteissa lopullisen ratkaisun saaminen voi viedä vuosia ja sillä aikaa rakennukset ehtivät rapistua. Huttusen mukaan rakennustarkastajalla on kuitenkin mahdollisuus määrätä rakennuksiin välittömiä korjaustoimia, varsinkin jos rakennus ei ole turvallinen. "Jos yleiskaavaan tulisi suojelumääräys, niin velvoite kunnossapitoon tulisi jo suoraan lain perusteella."
UPM:n tavoitteena on säilyttää alue teollisuuskäytössä ja saada alueelle uusia yrittäjiä, mikä edellyttää uusia toimitiloja vanhojen rakennusten tilalle, kertoo maankäyttöpäällikkö Samuli Eerolainen UPM-kiinteistöistä.
Hän kuitenkin kiistää, että omistajan taktiikkana olisi päästää rakennukset niin huonoon kuntoon, että ainoaksi mahdollisuudeksi jää niiden purkaminen. Eerolaisen mukaan alueella on käyty silloin tällöin, eikä valvontaa ole tarkoitus lisätä.