Jasmininkukkien tuoksua, taateleita, suitsukkeita ja orkideoita. Makuja, tuoksuja, värejä. Runsautta ja ristiriitoja. Libanonilaiskirjailija Hanan al-Shaikhin juuri suomennettu romaani Kaukana Lontoossa kertoo arabien elämästä länsimaisen kulttuurin ympäröimänä.
Nimensä mukaisesti romaani sijoittuu Lontooseen. Romaanissa neljän arabin elämät kietoutuvat yhteen arvaamattomilla tavoilla. Naisen ruumiillisuutta ja seksuaalisuutta teoksessa kuvataan paljaasti ja kaunistelematta.
Lännessä Hanan al-Shaikh onkin määritelty ennen kaikkea naiskirjailijaksi, naisista ja naisten asemasta kirjoittavaksi feministiksi. Kirjailijan tyylistä tai ilmaisusta ei juurikaan ole puhuttu. Ei ainakaan ensimmäisten kirjojen kritiikeissä.
"Länsimaalaiselle arabinaiset ovat kuin paloja sokerilaatikossa: kaikki samanlaisia ja siististi pakattuna", al-Shaikh sanoo.
Stereotypia arabinaisesta elää edelleen voimakkaana: hunnutettu, alistettu, unohdettu islamin nainen. Joissakin tapauksissa näin onkin. Eri yhteiskuntien, jopa eri perheiden, arabinaisten välillä on miltei enemmän eroja kuin yhtäläisyyksiä. Jotakin yhteistäkin heistä voi löytää.
"Suuri osa arabinaisista ei ota elämäänsä omiin käsiinsä", al-Shaikh arvioi varovaisesti.
Kieli on sanojen takana
Arabimaissa Hanan al-Shaikhin kirjojen vastaanotto on ollut tyystin toisenlainen kuin lännessä. Arabialueella hän on ennen kaikkea vakava kirjailija.
Kirjailijan tyyliä analysoidaan, lausetta kiitetään ja ilmaisua korostetaan. Sisältö on unohdettu. On unohdettu kirjailijan näkemykset sodasta ja rauhasta, miehestä ja naisesta, lännestä ja idästä.
Toki kieltä onkin tärkeää analysoida, sillä Hanan al-Shaikhille arabia on kallein side menneeseen.
Kieli on paljon enemmän kuin sanoja tai lauseita. Oma kieli löytyy vasta jostain sanojen takaa, se ilmaisee asenteita ja muistoja. Kielen muotoa ei voi irrottaa sen sisällöstä.
Peili paljastaa, huntu ei
Nainen ja islam, islamilainen nainen, nainen islamissa. Hanan al-Shaikh on puhunut aiheesta miltei kyllästymiseen asti. Yhtä periaatetta hän jaksaa korostaa yhä uudestaan: kenenkään ihmisen ei pitäisi peittää kasvojaan.
"Huntu peittää persoonallisuuden, se viestii pelkoa. Naisten pitäisi näyttää kauneutensa, uskaltautua miesten katseille alttiiksi."
Kirjailija pakeni aikanaan Libanonin sisälissotaa ja on asunut nyt yli 20 vuotta Lontoossa. Hän katselee länsinaista maailmaa arabin silmin.
Ne ovat mustaksi rajatut, usein kankaalla ympäröidyt silmät. Yksi Kaukana Lontoossa -teoksen päähenkilöistä päättää jättää taustansa taakseen.
Symbolisesti hän tekee sen pesemällä silmänsä ja katsomalla peilistä uutta minäänsä: peili heijastaa ihmisen persoonallisuutta samalla tavalla kuin kirjailija heijastelee teoksissaan eri kulttuureja. Yksinäisyys on länsimaisen kulttuurin suurin sokki arabille.
"Länsimaalaiset tarvitsevat aikaa vain itselleen, mutta arabeille yksinäisyys on tabu. Olemme tottuneet olemaan suvun, naapureiden ja ystävien ympäröimänä. Edes kadulla kävellessään arabi ei ole koskaan yksin."
Arabialaista nykykirjallisuutta on käännetty suomeksi äärimmäisen vähän. Sama tilanne on monissa muissakin länsimaissa.
"Nykyään arabit tunnetaan vain politiikasta ja öljystä. Pitkän aikaa arabeilla ei ollut juuri muuta kuin kirjallisuus: heidän historiansa osoittaa, että he ovat hyvin poeettista kansaa. On surullista, että sitä ei muisteta enää lännessä."
Hanan al-Shaikhin kautta arabialainen nainen on saanut länsimaissakin äänen. Samojen asioiden puolestapuhuja, iranilainen juristi Shirin Ebadi, saa tämänvuotisen Nobelin rauhanpalkinnon. Asia saa Hanan al-Shaikhin tummat silmät syttymään innosta.
"Tämä on parasta, mitä voi tapahtua. Juuri näin länsi voi viestittää, että se tukee tasa-arvon pyrkimyksiä islamilaisissa maissa."
Mutta mitä yksilö voi tehdä rakentaakseen ymmärrystä eri kulttuurien välille?
"Unohtaa kansat ja kulttuurit, ottaa jokaisen ihmisen yksilönä. Yksi lempilauluistani on John Lennonin Imagine. Siinä pohditaan samaa asiaa: millainen paikka maailma voisi olla ilman valtioita ja kansallisuuksia. Kuvittele."