"Ilmari Kianto kävi meillä monasti kylässä, etsimässä kirjaansa jotain aihetta. Se oli semmoinen kansanmies ja ukko ite, että se kahteli ja isä Santerin kanssa haasteli."
Näin muistelee 96-vuotias Artturi Romppainen, joka on kotoisin Suomussalmen Pesiönkylän Hirvolasta. Niille sijoille Kianto sijoitti Korpiloukkonsa. Artturi on Romppainen ja Punaisen viivan päähenkilöt Romppasia.
Artturilla on huumorintaju tallella. "Kun menin sotaväkkeen ja kysyttiin nimeä, sanoin, että Romppanen. Kirjuri sanoi, ettei Romppasia oukkaan."
Artturi Romppaisen isä ajoi hevosella rahtia ja kyyditsi Kiannon usein talveksi Kajaaniin. "Maisteri meni Kannakselle kirjottamaan."
Äitinsä kanssa Artturi kävi Turjanlinnassa vastavierailulla.
"Kianto halusi tietää kansan asioista. Kysyi minulta, oliko Ryysyrannan Jooseppi todella semmoinen nahjus. Sanoin, ettei se ollut. Se oli rehellinen mies ja melekonen sanaseppä."
Joosepin esikuva on Jooseppi Kyllönen.
"Se oli Jooseppi suuttunut ja noitunut järvellä, että kehtoot kirjottoo köyhästä miehestä. Kianto oli sanonut, että elä hättäile ja oo hilijoo. Antoi 50 markkaa. Jooseppi oli hyvillään ja meni ostamaan kahvia."
Artturi Romppaisen mielestä Punainen viiva kertoo oikein siitä ajasta, kun ihmisillä oli vähän ravintoa ja Venäjältä kuljettiin rajan yli. Hän tietää itsekin, miltä petäjäinen maistuu. "Se on makkeeta, kun parraalleen pannaan. Vuollaan pois valkoinen osa eli liina ja laitetaan hetteeseen likkoon ainakin viikoksi."