Kännykkä soi joulun ja uudenvuoden välisellä viikolla perjantai-iltana noin klo 22.20. Soittaja oli ulkoministeri Ilkka Kanerva. Ministeri pyysi lähettämään yhden kirjoittamani jutun jälkikäteen luettavakseen.
Vaikka yhteydenotto ei tapahtunut tekstiviestillä, tyypillistä Kanervaa se joka tapauksessa oli. Ike on aina toiminut kaikkina aikoina, kaikilla kanavilla. Äärimmäisen sosiaalisena ihmisenä ja poliittisena eläimenä hän toimii nopeasti ja intuitiivisesti.
Tekstailu eroottiselle tanssijalle Johanna Tukiaiselle todisti lopullisesti, ettei Kanerva pystynyt arvioimaan, mikä on ulkoministerille sopivaa ja mikä ei. Iken henkilökohtaiset vahvuudet muuttuivat henkilökohtaisiksi heikkouksiksi.
Tästä kertoo Kanervan vakuuttelu vielä maanantaina, ettei hän aio erota. Kanerva ei osannut itse vetää rajaa sopivan ja sopimattoman välille. Kokoomuksen puheenjohtajan Jyrki Kataisen piti tehdä se Kanervan puolesta.
Ulkoministeriön käytävillä Kanervan sotkeutumista tekstiviestikohuun kauhisteltiin viikkotolkulla. Syväkurkut olivat varmoja siitä, ettei tuppisuu Erkki Tuomiojan jälkeen raikkaaksi tuulahdukseksi koettu ministeri voisi jatkaa tällaisen törttöilyn jälkeen. Siksi ministeriössä huokaistiin helpotuksesta, kun Kanervan kujanjuoksu päättyi viimeinkin tiistaina.
Mutta miten nyt suu pannaan ministeriössä, kun ja jos Kanerva vaihtuu Alexander Stubbiin? Viime vaaleissa europarlamenttiin valittu Stubb lähti ulkoministeriöstä kuta kuinkin ovet paukkuen.
Tuomiojan pitkällä ulkoministerikaudellaan ministeriöön tuomat demarivirkamiehet suhtautuivat Stubbiin kuin halpaan makkaraan. Happamat naamat ja Stubbin maankuulu leveä hymy ovat melkoinen yhdistelmä. Onhan Stubb sanonut itsekin hymyilleensä eurovaalikampanjassa niin paljon, että naamaan sattui.
Stubb oli pääministeri Paavo Lipposen tärkeimpiä EU-avustajia. Poliitikoksi ryhdyttyään Stubi kuitenkin reposteli punamultahallituksen EU- ja Nato-politiikkaa niin reippaasti, että jopa kokoomuslaiset vaivatuivat. Tahti on rauhoittunut sinivihreän hallituksen aikana, ja loputkin hymystä taitaa hyytyä ulkoministerin salkun myötä.
Stubb mieluummin unohtaisi parin vuoden takaiset tapahtumat. Ne eivät liittyneet EU:hun, vaan euroviisuihin. Stubb kauhisteli Lordin valintaa Suomen viisuedustajaksi. Sen jälkeen kun Lordi voitti Ateenassa ja vielä ennätyspisteillä, Stubb hyppäsi sujuvasti voittajan puolelle.
Mitä tapahtuu sitten Johanna Tukiaiselle? Tuskinpa mikään puolue ilkiää pyytää häntä ehdokkaakseen. Niin tai näin, hän saa nimensä Suomen poliittiseen historiaan. Eikö tämän episodin nimeksi sopisi vaikka Tukiaiskriisi? Tukiaisistahan Suomessa on aina tapeltu.