Suomen suurin mitalitoivo naisten avausmatkalla Val di Fiemmen MM-kisoissa oli Kaisa Varis, mutta hän ei päässyt veritestejä pitemmälle. Suomen hiihtourheilua seuraava kansa sai jälleen märän rätin päin naamaa.
Eihän tässä näin pitänyt käydä, oli useimpien hiihtourheilun ystävien ensimmäinen ajatus, kun uutinen Kaisa Variksen veren liian korkeasta hemoglobiiniarvosta kiiri eetteristä tiistaiaamun varhaisina tunteina. Oli yritetty unohtaa Lahden MM-kisojen karvaat muistot ja ainakin latauduttu ottamaan vastaan iloisempia uutisia. Niiden sijasta iskettiin jälleen märällä rätillä päin naamaa.
Riikka Sirviön kuudes ja Annmari Viljanmaan seitsemäs sija yhteislähtökisan 15 kilometrillä lohduttivat monia vain osittain. Väistämättä useimmat tulivat miettineeksi, kuinka korkealla etukäteen kovimmaksi kortiksi tiedetty Kaisa Varis olisikaan ollut. Näin ainakin siihen saakka, kunnes kerrottiin, että Varis oli ollut aamulla lievässä kuumeessa.
Voi hyvinkin olla, että naisten hemoglobiinin ylärajaksi asetettu 16,0 on liian alhainen, kuten monet asiantuntijat sanovat. Kuitenkin se on kaikkien tiedossa, joten valmistautumisessa voisi toimia myös varman päälle. Mikäli tapahtuneeseen vahinkoon on syynä sallitun typpiteltan käyttö, Varis on joko ollut vähähappisessa tilassa liian pitkään tai on käytetty liian matalia happipitoisuuksia. Tarkka säätö on alppiteltassa mahdotonta toisin kuin paremmin varustetussa alppimajassa.
Typpitelttaa pitäisi hyödyntää äärimmäisen varovaisesti. Variksen kohdalla kellojen olisi pitänyt soida aivan erityisesti siksi, kun jo aiemmin oli havaittu juuri hänen elimistönsä reagoivan voimakkaasti korkean paikan harjoitteluun. Hiihtoliiton toimitusjohtaja Jari Piirainen muistutti, että se pantiin merkille jo Salt Lake Cityn kisojen yhteydessä. Kehno puolustus on, että Varis tunnetaan oman tiensä kulkijana. Valvonnan täytyy silti toimia, edustaahan Varis MM-kisoissa Suomen hiihtomaajoukkuetta.
Varsinkin kilpailevissa joukkueissa heitettiin heti ilmaan ajatus, että takana on aivan muuta kuin käsittämätön tumpulointi valmistautumisessa. Ehkäpä epäilyt eivät osu oikeaan tällä kertaa. Suomen joukkueen uskoisi jo saaneen kovan opetuksen siitä, että kiellettyjä keinoja ei pidä käyttää, mutta vannomatta paras.
Hiihto kuuluu lajeihin, joissa niin valmennuksessa kuin varsinaisessa suorituksessakin on tavattu käyttää kaikkia mahdollisia apukeinoja, jollei niitä ole kielletty. Esimerkiksi muiden vilpillisyyttä usein epäilevistä norjalaisista huomattava osa on käyttänyt astmalääkitystä. Kukapa pystyy sanomaan, onko se ollut kaikkien kohdalla lääketieteellisistä syistä tarpeellista.
Viime vuosina hiihtomitaleista valtaosan kahmineessa maassa ei kuitenkaan hevin siedetä, että heidän urheilijoidensa puhtautta epäiltäisiin. Heiveröiset keskusteluyritykset asiasta tukahdutetaan Norjassa alkuunsa massiivisella vastarynnäköllä.
Syyllisiä vilppiin ovatkin vain sellaisiksi todistetut, eikä starttilupaa ansaitse se, joka ei sääntöjen rajoihin mahdu. On silti muistettava, ettei Varis ole jäänyt kiinni kiellettyjen aineiden käytöstä, vaan hemoglobiinirajan ylityksestä. Se esti Bente Skarin voiton ehkäpä vakavimman uhkaajan osallistumisen kilpailuun. Varis on poissa laduilta ainakin vaaditut viisi päivää. Se on puolet kisojen ajasta.
Maastohiihto on kriisissä muutenkin kuin suomalaisittain. Katsojat hupenevat ja samalla sponsoreiden into lajin tukemiseen vähenee. Kapea, käytännössä yhden maan kärki ei kykene pitämään kilpailun iloa yllä.