Suomessa ei aiota asettaa mitään yhteiskunnan avainryhmiä muiden edelle rokotteiden ja lääkkeiden saannissa mahdollisen influenssapandemian uhatessa. Ainoastaan infektiopotilaita hoitava henkilöstö pääsee jonon kärkeen, jos täsmärokotetta ei saada kaikille samanaikaisesti. Tähän on päätynyt varautumissuunnitelmansa peruspalveluministeri Liisa Hyssälälle (kesk.) keskiviikkona jättänyt pandemiatyöryhmä.
Sekä mallirokotetta että täsmärokotetta on varattu koko väestölle. Jos täsmärokotetta ei saada maahan samanaikaisesti kaikille, lopullinen rokotusjärjestys lyödään lukkoon vasta pandemian vakavuuden selvittyä. Tavoitteena on pelastaa rokotuksilla mahdollisimman paljon elinvuosia, sanoo Kansanterveyslaitoksen rokoteosaston johtaja Terhi Kilpi.
- Jos pandemia on kohtalaisen voimakas, väestön rokottaminen aloitetaan yli 65-vuotiaista ja perussairautensa vuoksi riskiryhmiin kuuluvista. Sen jälkeen rokotteen saa muu väestö, ehkä nuorimmasta vanhimpaan, kun tiedetään koululaisten olevan erittäin hyviä influenssan levittäjiä, pohtii Kilpi. Jos taas kyse on erityisen rajusta pandemiasta, nousevat lapset ja nuoret etusijalle. Väestö rokotetaan puolivuotiaasta alkaen nuoremmista vanhimpaan.
Tavanomainen kausi-influenssa aiheuttaa kuolemanvaaran lähinnä iäkkäille ihmisille. Kuoleman vaara on 65-vuotta täyttäneillä jopa 50-200-kertainen alle 65-vuotiaisiin verrattuna. Sen sijaan pandemiassa nuorten kuolemanvaara kasvaa.
Vuosien 1957 ja 1968 pandemiat luokitellaan kohtalaisiksi, ja 65-vuotta täyttäneiden kuolemanvaara oli niiden aikana 10-20-kertainen alle 65-vuotiaisiin verrattuna. Sen sijaan vuoden 1918 rajussa pandemiassa alle 65-vuotiaiden kuolemanvaara oli kolminkertainen yli 65-vuotiaisiin verrattuna.
Lääkkeen käytön valvonta tärkeää
Monissa maissa etusijalle rokotusjärjestyksessä on asetettu myös joitakin ammattiryhmiä, kuten esimerkiksi vesi- tai energiahuollosta vastaavia, sanoo työryhmän puheenjohtaja, lääkintöneuvos Merja Saarinen sosiaali- ja terveysministeriöstä.
Suomessakin tätä asiaa pohdittiin, mutta päädyttiin siihen, että ainoastaan infektiopotilaita hoitavien terveydenhuollon ammattilaisten rokottaminen menee muiden edelle. Heidän työmääränsä moninkertaistuu pandemian aikana ja myös heidän henkilökohtainen vaaransa on aivan omaa luokkaansa, sanoo Kilpi.
Viruslääkitys pyritään antamaan kaikille sairastuneille kahden vuorokauden sisään sairastumisesta. Lääkkeen käyttöä voidaan kuitenkin joutua rajoittamaan, jos varastot hupenevat esimerkiksi useamman perättäisen pandemia-aallon vuoksi ennenaikaisesti.
Jos lääkkeiden kanssa joudutaan priorisointiin, hoitopäätöksen tekee hoitava lääkäri. Lääkkeiden oikean käytön valvonta on tärkeää, koska niiden runsas käyttö edistää viruksen muuntumista lääkkeelle vastustuskykyiseksi.