Keski-ikäisen ihmisen korvassa särähtää, kun Linda Laihorinne, 22, sanoo olevansa liian vanha.
"Enää ei voi kuvitella ihan mahdottomia", oululaisuimari torppaa puheet esimerkiksi olympialaisista. Jani Sievinen, 32, on mies parhaassa iässä. Kilpa-altaassa hän alkaa olla jo ikäloppu. Tänään tai viimeistään huomenna veteraani vetäytyy uintihommista eläkkeelle.
Sievinen on Helsingin EM-kisauimarien joukossa katoavaa kansanperinnettä, 1970-luvulla syntynyt uimari. Vanhin kisailija on italialainen Cristina Chiuso, jolla on ikää huimat 33 vuotta.
Hanna-Maria Seppälä on Mäkelänrinteessä Suomen joukkueen tukipylväs, kokenut arvokisakävijä ja moninkertainen mitalisti. Seppälä täyttää ensi viikon torstaina vasta 22 vuotta.
Uima-allas on teinitähtien temmellyskenttää. Sievinen aloitti arvokisamitalien kahmimisen 17-vuotiaana. Ensimmäisen maailmanennätyksensä hän ui 18-vuotiaana ja kaksikymppisenä kaakeliin tärähti ME-lukemat, jotka kestivät 12 pitkää vuotta. Sievisen kaverina arvokisa-altaissa temmelsi samanikäinen Antti Kasvio.
Maailmalta löytyy lukematon määrä vastaavia nuoria sankareita: Ian Thorpe, Michael Phelps, Franziska Van Almsick...
Uinnin pitäisi olla kestävyyslaji, ja kestävyyslajien pitäisi olla perinteisesti vähän kokeneempien urheilijoiden heiniä.
"No tuo kestävyyslaji on nyt vähän siitä kiinni, mistä sitä katsoo", Uimaliiton valmennuspäällikkö Petteri Laine jarruttelee.
Varsinkin lyhyen radan kisat ja lyhyempien matkojen pyrähdykset ovat aika kaukana perinteisestä kestävyysurheilusta.
Laine ei muutenkaan niele kakistelematta väitettä teiniurheilijoiden lajista. Uimareiden keski-ikä on noussut huimasti.
"Vuoden 1972 olympiakisoissa miesuimareiden keski-ikä oli 18 ja naisten keski-ikä 17 vuotta. Nyt ne ovat jo 30 ja 29."
Laineella on selvä käsitys, miksi huippu-uimarien joukko on aikuistunut. Ruokaa motivaatiolle on enemmän kuin ennen.
"Kisojen on enemmän, lyhyen radan kisat ovat tulleet mukaa, lajilla on entistä enemmän televisionäkyvyyttä ja palkintorahat alkavat olla kohtuullisia", hän listaa.
"Nyt kannattaa olla uimari."
Laine ei ihmettele, miksi 1970-luvulla ripustettiin uikkarit kuivumaan viimeistään parikymppisenä. Harva uimari jaksoi sen ajan harjoittelua. "Ei se välttämättä raskasta ollut, mutta armottoman yksipuolista ja tylsää. Onneksi valmennusmenetelmät ovat muuttuneet."
Lyhyen radan EM-kisojen osallistujalistat sotivat Laineen sanoja vastaan. Kolmikymppiset uimarit ovat harvassa ja altaaseen hyppii monta 1990-luvulla syntynyttä uimaria. Suurin osa uimareista on 1980-luvun lapsia.
Suomen joukkue ei tee poikkeusta: 70-luvulla syntyneitä on neljä, 80-luvulla syntyneitä 23 ja 90-luvulla syntyneitä kolme. Laine sanoo, että lyhyen radan kisat antavat vääristyneen kuvan. EM-altaaseen saa nimetä neljä uimaria per maa, ja maajoukkueet haluavat antaa nuorille uimareille mahdollisuuden.
"Näistä kisoista on hyvä ponnistaa."
Siinä Linda Laihorinne kuitenkin osuu nappiin, että yli kaksikymppisen on turha kovin mahdottomia haaveilla, jos maailman kärki menee liian monta potkua edellä. Lainekin myöntää asian, ainakin osittain.
"Nuorten EM-kisat on hyvä indikaattori menestykselle aikuisten kisoissa. Kolme suomalaista nuorten mestaria on maailmanmestareita myös aikuisissa: Sievinen, Seppälä ja Kasvio."