Tuntuu, että Kemissä kaikki tuntevat Jukka Ikäläisen.
"Terve Jupe. No mitä Jupe? Mitäs mies? Kato Jupe, moro, pitkästä aikaa!"
Ikäläinen ehtii istua kotikaupunkinsa Keskuspuistokadulla sijaitsevan perinteikkään ravintolan pöydän ääressä tuskin viittä minuuttia kauempaa, kun lähes jokainen lounastaja ja ohikulkija on käynyt heittämässä pikaiset hänelle "morot".
"Se on Samppa. Se on entisiä intolaisia, oikein mukava mies, olen tuntenut sen jo pikkupojasta lähtien", Ikäläinen sanoo tilanteen rauhoituttua hetkeksi.
Kemissä Ikäläinen on pidetty ihminen. Ei siis ainoastaan pidetty jalkapallovalmentaja. Ja ihmekös tuo, Ikäläinen jaksaa olla jokaiselle ystävällinen, reilu ja rehti. Matalimmallekin kulkijalle Ikäläisellä näyttää riittävän vähintään sympaattinen sana tai kaksi.
Valmentajan suosiota ei laskenut edes se, että palatessaan Ruotsista viime syksynä takaisin Suomeen, hän ei vielä malttanutkaan asettua töihin kotikaupunkiinsa.
Ikäläinen valitsi monista työnantajatarjokkaista Rovaniemen ja RoPS:n.
Vieraan maan
profeetat
Suomalaisessa jalkapallossa on liian vähän fanaattisuutta, Jukka Ikäläinen sanoo.
"Intohimoa pitää olla, sillä ilman sitä tästä ei tule mitään", hän korostaa ja listaa sitten asian selventämiseksi nimiä:
"Jouko Kiistala ja Kari Vaalto. Niin ja tottakai myös Miika Juntunen. Kuule, me tarvitaan tämänkaltaisia persoonia."
Ikäläinen sanoo, että häntä melkein etoo, kun jalkapalloon putkahtaa määräajoin mukaan ihmeellisiä bisnesmiehiä ihmeellisine visioineen ja värikkäine kalvoineen jostakin ihan kokonaan lajin ulkopuolelta.
"Tulevat puhumaan seminaareihin ja neuvomaan meitä, jotka olemme vuosikymmeniä tehneet lajin parissa töitä. Neuvovat, opastavat ja ovat niin mukamas tietävinään kaiken", hän sanoo.
"Sitten vähän ajan päästä nämä samaiset miehet ovat jo häipyneet jonnekin, kunnes taas jostakin ilmaantuu uusia kasvoja."
Ikäläinen tietää, että näitä kaikentietäviä vilahteli joskus myös Oulun jalkapalloelämässä.
"Kävivät ne puhumassa oppejaan myös jossakin ykkösdivisioonan laivaseminaarissa. Jalkapalloihmiset eivät ymmärtäneet sitä puhetta."
Menestystä EM-karsinnassa
Ikäläinen oli Suomen maajoukkueen päävalmentaja vuosina 1994-96.
Hän ei halua levennellä tekemisillään. Ei kerro sitäkään, että itse asiassa hän on tuloksekkaimmin EM-karsintavaiheen koskaan selvittänyt suomalaisvalmentaja.
Kahdeksasta ottelustaan Suomi otti viisi voittoa.
Silloin Suomen mahdollisuudet menivät lopullisesti niukkaan 0-1-tappioon Skotlannissa karsinnan toiseksi viimeisessä pelissä.
Yksi asia noista yli kymmenen vuoden ajoista jäi Ikäläistä kismittämään.
"En saanut siihen otteluun kaikkia niitä pelaajia, jotka halusin. Jostakin ylhäältä vain tuli määräys, että esimerkiksi Sami Hyypiän pitikin mennä pelaamaan samaan aikaan 21-vuotiaiden joukkueeseen."
"Jotkut kai laskivat, että meidän mahdollisuutemme olivat menneet jo elokuussa kärsittyyn tappioon Venäjää vastaan", Ikäläinen sanoo.
"Se oli hyvä valinta", Ikäläinen toteaa Roy Hodgsonin tulosta maajoukkueen valmentajaksi.
Ikäläinen uskoo, että karsinnat onnistuneesti jo kerran selvittänyt ja arvokisoissa valmentanut Hodgson pystyy kokoamaan joukkueen, joka nopeasti saavuttaa riittävän yhtenäisyyden.
"Pelisysteemi on selkeä 4-4-2, ja siihen runkoa brittikentiltä. Voi EM-projekti onnistuakin", Ikäläinen miettii, mutta aivan selvästi epäilee ainakin vähän.
"Niin. Totta on kuitenkin, että Hodgsonilla ei ole käytettävissään niin hyvää pelaajamateriaalia kuin esimerkiksi häntä edeltäneellä Antti Muurisella oli."
Ikäläinen täsmentää hieman.
"Suomen maajoukkueen puolustus täyttää kriteerit ja lyö mielestäni esimerkiksi Ruotsin vastaavan.osan. Ongelmat tulevat keskikentällä ja hyökkäyksessä ja ovat osin jo meille kaikille tuttuja: Kun Forssell on poissa, ei ole maalintekijää, ja kun Litmanen loukkaantunut, ei ole pelintekijää."
Suomalaisesta valmentajatasosta puhuessaan Ikäläinen on varovainen.
"Se on sitä, miltä se näyttää", hän sanoo ja heittää vertauksen:
"Suomalaiset kapellimestarithan menestyvät maailmalla käsittääkseni oikein hyvin."