Vanhustentalo Suokukan asukkaat saivat nauttia ja rentoutua yhdessä koko keskiviikkopäivän. Oulun aikuiskoulutuskeskuksen lähihoitajaopiskelijat värjäsivät ja leikkasivat varttuneiden hiuksia, hemmottelivat heitä kasvo- ja jalkahoidoin, lauloivat ja leipoivat pullaa.
Vanhusten rentoutuessa hieronnassa, muistelivat kaikki samalla menneitä kahvimyllyn, maitopänikän, lastojen ynnä muiden esineiden voimin. Suokukassa on valtaosin muistihäiriöisiä vanhuksia, mutta mieleen palautui yksi jos toinenkin muisto ja ajatelma.
"Oon minä ollut karjakkona. Ja mäntää nostettiin kun kirnuttiin. Eivät taida nykypäivänä tietää mitä se on", Helvi Kinnunen tuumii.
Vanhustentalo Suokukan yhteistilassa raikaa ikivihreät kappaleet. Tutut ja toivotut veisut, kuten Emma ja Heili Karjalasta kirvoittivat muistot myös Elli Niemen mieleen. Todistukseen on ansaittu lapsena laulusta kymppi, mutta nykypäivänä vioittuneet äänijänteet tuottavat lauluongelmia. Yhteisessä lauluhetkessä on kuitenkin mukava vain kuunnella ja tapailla laulujen sanoja.
Aikaisemmin päivällä Niemeä, kuten myös muita Suokukan viittätoista vanhusta hemmoteltiin hiusten muodonmuutoksella. Elinvoimainen, liki 90-vuotias Niemi säteili.
"Kyllä tuolla yksi mies sanoi, että nyt näyttää tukka ja hymy hyvältä ja tuleehan siitä hyvä mieli", Niemi toteaa nauraen.
Suokukan ikäikäihmisten keskiviikkoinen virkistäytymispäivä on Oulun aikuiskoulutuskeskuksen lähihoitajien käsialaa. Kaksikymmentä aikuisopiskelijaa järjestivät vanhusten oman päivän opinnäytetyönään ja tarkoituksena oli viettää vanhuksia huomioiva yhteinen päivä. Aluksi he pohtivat myös kehitysvammaisten teemapäivän järjestämistä.
"Vanhuksille ei ole kuitenkaan niin paljon tekemistä, niin päädyttiin tällaiseen toimintapäivään", lähihoitajaopiskelija Marika Smedlund kertoo yhteislaulujen lomasta.
Vaikka palautetta vanhuksilta tulee vähän, kertoo Suokukan kouluttaja Tuula Rautiainen vanhusten kasvoille nousevan hymyn herkästi ja uskoo ikäihmisten nauttivan.