UKK-instituutin Kunnon Kartta -tutkimuksen raportti (2018) kertoo, että aikuiset alle 69-vuotiaat viettävät suurimman osan valveillaoloajastaan istuen tai makuullaan. Ikääntymiseen ja liikkumattomuuteen liittyvät riskitekijät korostuvat. Tämä johtaa terveydenhuollon suorien kustannusten vahvaan, jopa hallitsemattomaan kasvuun.
Tutkimusta ikääntyvien lihasvoima- ja tasapainoharjoittelusta on tehty terveydenhuollossa monella saralla, mutta sen koordinointi ja käyttöönotto on monella tavalla myöhässä. Yhteisöllisyyttä ikääntyneiden voimavarana (2015) käsittelevässä väitöskirjassani jaottelin ryhmät sen mukaan, miten omatoimisia olemme yhdessä liikuttaessa.
Ensimmäisenä ryhmänä ovat eläkkeelle juuri siirtyvät, joiden elämäntapaan liikunta ei ehkä ole kuulunut. Kaupungeissa ja maaseudulla muun muassa kansalaisopisto järjestää syrjäkylilläkin erilaista kuntoliikuntaa, jotka ovat maksullisia, ja joita pidetään vain noin seitsemän kuukauden ajan. Se on liikkumista oman kunnon mukaan, ja se on yhteisöllisyyttä tukevaa.
Taajamissa lähinnä yksityiset toimijat järjestävät vaativampaa liikuntaa sekä yksilöllistä kuntosalitoimintaa. Näihin ryhmiin kuuluvat kykenevät hakemaan liikuntaryhmänsä. Kävelyretket eivät kuitenkaan riitä huonosti liikkuvien ikääntyneiden määrän kasvaessa.
Toinen ryhmä, jonka puolestapuhujana nyt erikoisesti haluan olla, on itsenäisesti asuvat eläkeläiset, joilla on alkavia toimintakyvyn ja liikkumisen ongelmia. Kiireellisintä olisi saada kokoon yhteistyössä kunnan liikuntaohjaajien kanssa kerran viikossa kokoontuvia tuolijumpparyhmiä ja tasapainoharjoittelua. Ohjattu liikunta edistää fyysistä suorittamista, ehkäisee ennalta erilaisia jalkavaivoja ja jalkojen liikerajoituksia, antaa toivoa selviytymisestä ja poistaa yksinäisyyttä.
Huonosti liikkuvien vanhusten kohdalla liikuntatila tulee olla tarpeeksi lähellä, jotta omatoimiminenkin meno ryhmään on mahdollista. Julkisen sektorin tulee varmistaa siihen mahdollisuus, sillä seuraava kuntoutuspaikka voi olla hoivaosasto, jossa lisääntyneet liikerajoitukset usein vaikeuttavat vanhuksen elämää.
Liikkuva seurakunta -projektin mukaisesti kirkon piirissä liikkumista on pidetty esillä vanhusten kerhoissa, joihin kokoontuvilla seurakuntalaisilla jalkavaivat ovat usein arkipäivää. Seurakunnan toiminnoissa myös kaikille avoimet maksuttomat kerhot ennaltaehkäisevät ulkopuolisuutta.
Kolmas ryhmä, johon kuuluvat kotihoidon, palveluasumisen tai pitkäaikaisen laitoshoidon piirissä toimintakyvyltään heikentyneet ikäihmiset, jotka tarvitsevat myös erilaista avustamista, jopa passiivista kuntoutusta.
Tässä vetoan palvelukotien ja laitoshoidon vastuulliseen vanhuksen ihmisarvoa kunnioittavaan työskentelyyn ikääntyvien hyvinvoinnin puolesta. Palvelutaloissa tulee olla lähihoitajia, joilla on ohjaajakoulutus tuolijumppaan.
Kaikkea mahdollista, vaimeaakin, omaa toimintaa ja liikkumista tulee tukea. Fysioterapia/hieronta on yksilöllistä ja usein passiivista, mutta sitäkin tarvitaan. Ikääntyneelle on tärkeää saada kokea olevansa hyväksytty, arvostettu ja kuuluvansa joukkoon.
Eevi Jaakkola
YTT, TM, eläkeläinen, Taivalkoski
Lue lisää lukijoiden mielipiteitä päivän Kalevasta!
Näin lähetät mielipidekirjoituksen Kalevaan.