Vappu Taipale on sanonut mainiosti: ikäihmiset eivät ole kestävyysvaje, vaan kestävyystae. Ajatellaanpa vaikka, kuinka paljon isoäidit ja isoisät auttavat nuoria perheitä ja sitä rikkautta, jolla vanhemmat sukupolvet siirtävät viisautta ja elämänkokemusta seuraavalle sukupolvelle. Euroopassa ja Suomessa pitää ottaa huomioon ehdottomasti nykyistä enemmän iäkkäämpien ihmisten tarpeet, jotta kestävyysvajeesta tulisi kestävyystae. Tämä koskee juuri nyt käynnissä olevaa digimurrosta. Valitettavasti ikäsyrjintä alkaa jo tilastoissa.
Myös väestön ikääntymistä seuraava kestävyysvaje on totta. Suomessa väestö ikääntyy ja työikäisten osuus väkiluvusta pienenee. Trendi on samansuuntainen koko Euroopassa. Tilastokeskuksen ennusteen mukaan yli 65-vuotiaiden osuus Suomen väkiluvusta nousee 25 prosenttiin vuoteen 2020 mennessä ja pysyy samana seuraavat kymmenen vuotta.
Työikäisten osuuden ennustetaan pienenevän 65 prosentista (vuonna 2012) vain 58 prosenttiin vuoteen 2030 mennessä. Samalla elämme teknologia- ja kulttuurimurrosta, jossa digitalisaatio mullistaa teollisuutta, julkisia palveluita sekä tavallisten ihmisten elämää. Digitalisaation avulla haetaan lisää tehokkuuksia ja säästöjä – jokaisen työpanostuksen täytyy tulevaisuudessa kantaa pidemmälle.
Teknologian arkipäiväistyminen ja digitalisaation vauhdittama itsepalveluyhteiskunta yhdessä väestön ikääntymisen kanssa on kaikkea muuta kuin ongelmaton prosessi.
Komission julkaisema tuore vuosiselvitys listaa Suomen inhimillisen digipääoman kärkimaaksi. Suomalaiset omaavat keskimäärin hyvät perustaidot ja käyttävät internetiä säännöllisesti. Myös tieto- viestintätekniikan asiantuntijoiden osuus työvoimasta on Euroopan korkeimpia.
Suomi oli vielä 2000-luvun alussa tietoyhteiskunnan mallimaa. Viro on porhaltanut voimalla ohi. Surullisin esimerkki Suomesta on terveydenhuollon potilastietojen sekasotku. Päällekkäisten ja toisiaan ymmärtämättömien järjestelmien takia hoidon kannalta tärkeät tiedot eivät liiku niin kuin pitäisi.
Komission raportti keskittyy kuitenkin vain 16–74-vuotiaiden tietotaitoihin ja jättää yli 75-vuotiaat, joita Suomessa on yli 400 000, pois luvuista. Olen nostanut esille tilastollisen ikäsyrjinnän esittämällä komissiolle kirjallisen kysymyksen asiasta. Tällä hetkellä Eurostatin tietoyhteiskuntaa koskeviin tilastoihin ei tarvitse kerätä yli 75-vuotiaita. Euroopan päättäjillä ei siis ole saatavissa kokonaisvaltaista tietoa digipolitiikan tueksi. Komissio lupasi tarkistaa ikäihmisten osuuden ”mahdollisesti” tänä vuonna digitaalistrategian seurantakehyksen yhteydessä.
Iäkkäämmillä kansalaisilla ei ole samanlaisia valmiuksia toimia digitaalisaation vauhdittamassa itsepalveluyhteiskunnassa kuin nuoremmilla niin sanotuilla ”diginatiiveilla”. Tilastokeskuksen mukaan yli 75-vuotiaista vain 10 prosenttia käyttää internetiä päivittäin eikä verkkopankki tai verkko-ostokset ole kovinkaan tuttuja. Miten iäkkäämmät kansalaiset voitaisiin paremmin ottaa huomioon?
Kurkkaus kevään eduskuntavaalien vaaliohjelmiin antaa vastauksen vai antaako? Kevään vaaliohjelmista selviää, että kaikki suuret puolueet ajavat julkisten palveluiden digitalisointia. Esimerkiksi Keskusta lupaa vaaliohjelmassaan, että digitalisaation avulla voidaan lisätä julkisen sektorin tuottavuutta ja SDP ja Kokoomus ovat samoilla linjoilla. Myös Vihreät ja Kristillisdemokraatit näkevät digitalisaation ihmelääkkeenä, jota tulee korostaa kaikilla koulutusasteilla.
Iäkkäämpien ihmisten tulisi yhä enenevässä määrin pystyä hallitsemaan internetiä ja tietoteknisiä palveluita toimittaakseen arkipäivän asioita ja osallistuakseen yhteiskunnan normaalin toimintaan kuten opiskeluun, terveydenhuoltoon, yhteydenpitoon ja sosiaaliseen vuorovaikutukseen.
Vastaavasti asiakaspalvelua ja henkilötyötunteja pyritään vähentämään. Julkisten palveluiden tulee kuitenkin ennen muuta palvella kansalaisia ja olla sellaisia, joita jokainen osaa ja haluaa käyttää. Digitaalisessa muutosprosessissa tulee ottaa huomioon myös iäkkäämmät suomalaiset eikä lähteä vain tehokkuusajattelusta.
Palveluyhteiskunnan puolesta kannattaa nousta kapinaan. Brysselissä olen katsonut kaiholla pieniä kauppoja ja mitä moninaisempia palveluja, joita vanhat ihmiset voivat käyttää ja samalla vaihtaa kuulumiset kauppiaan kanssa. Kuluttajat ovat maailman suurimmat markkinavoimat, joten jokaisella meistä kuluttajana on valtaa vaikuttaa asioiden kulkuun.
Digitaaliteknologian käyttöönotto on tärkeä työn tuottavuutta lisäävä tekijä. Voi olla, ettei tehokkuusajattelulle ole vaihtoehtoja, kun yhteiskunnan huoltosuhde heikentyy edelleen, mutta digitalisaatio on muutosprosessi eikä ihmelääke.
Digitalisaatioon ei tule suhtautua kritiikittömästi. Tietoturvakysymykset ja väestönosien erilaiset valmiudet omaksua uutta teknologiaa tulee ottaa huomioon.
Kirjoittaja on europarlamentaarikko (sd.).
Kolumni