Vaurastumisen ohella suomalaisen yhteiskunnan suuriin muutoksiin kuuluu ruokailutottumusten uudistuminen. Siitä pystyvät omakohtaisesti kertomaan keski-ikäiset ja sitä vanhemmat kansalaiset.
Kun 1960-luvun ruokapöydissä ainut tunnettu levite oli vankka voi, perusjuoma täysmaito ja lautasen kasviksina orpo kurkku- tai tomaattiviipale, ovat tottumukset nyt toiset. Muutoksesta todistavat myös Kansanterveyslaitoksen perjantaina julkistamat tiedot. Niiden mukaan suomalaisten aikuisten ruokailutottumukset kehittyvät edelleen pääosiin myönteiseen suuntaan.
Esimerkiksi rasvan osuus energian saannista on tätä nykyä sekä miehillä että naisilla suositusten mukaista.
Silti monta vuosikymmentä kestäneellä rasvavalistuksella on yhä tehtävää. Näin on siksi, että niin sanottuja tyydyttyneitä rasvahappoja suomalaiset saavat edelleen liikaa. Tämä rasva tulee pääasiassa piilorasvana esimerkiksi maitovalmisteista, liharuoista ja leivonnaisista. Sen sijaan monityydyttämättömien rasvahappojen saanti saisi olla runsaampaa. Niitä saadaan erityisesti öljyistä, pehmeistä levitteistä ja kalasta.
Opastusta suolan käytöstäkään ei kannata lopettaa. Asiassa on päästy eteenpäin, muttei vielä maaliin. Tässä ei tosin auta vain se, että kuluttajat ovat valistuneita. Samaa vaaditaan myös ruoan valmistajilta. Jos kotimaiset tehtaat ovat jo ottaneet opiksi, on ongelmia etenkin tuontiruoassa. Sen huomaa kauppojen tiskeillä, jos esimerkiksi vertailee kotimaisten ja ulkomaisten juustojen suolapitoisuuksia.
Tutkimuksen kiintoisimpia tuloksia on se, että ikääntyneet syövät menossa kohtaa terveellisemmin kuin työikäiset. Ikäihmiset esimerkiksi syövät enemmän puuroa ja vähärasvaisia levitteitä sekä marjoja, siis niitä tuotteita, joita terveysvalistajat suosittelevat koko kansalle nykyistä enemmän. Vanhaan suomalaiseen ruokaperinteeseen kuuluu siis myös hyviä piirteitä.
Suorastaan hämmästyttävää nykyisessä suomalaisessa ruokakulttuurissa on esimerkiksi se, etteivät kotimaiset huippulaatuiset marjat kaikista kehuistaan huolimatta edelleenkään näy pöydissä nykyistä runsaammin. Samaan aikaan nuorimpien sukupolvien joukossa yleistyvät jotkin todelliset harhasuunnat, kuten lämpimien aterioiden korvaaminen energiajuomilla.
Ravintovalistus on taitolaji. Liika ryppyotsaisuus voi herättää jopa uhmakasta "minähän syön mitä haluan" -henkeä. Terveysfundamentalismia on sekä valistaja- että vastaanottajapäässä. Hiukan epäterveellisemmät herkkuhetket silloin tällöin eivät suista ketään turmioon.