Iin vanhassa Haminassa kolisevat kivet. Kuorma-auto kippaa kookkaita murikoita nurmikolle ja kauhakuormaaja tyrkkii niitä miesporukan osoittamille sijoille. Harmaapartainen mies keltaisessa kypärässään näyttää määräävän tahtia. Miehen keskittyneestä ilmeestä voi päätellä, että kaikki tarvittavat piirustukset ovat sateelta suojassa kypärän alla.
Luontotaiteen pioneerin Alfio Bonannon teos on syntymässä Iin kirkon edustalle. Kivet muodostavat jo selvän linjan joen rantaa kohti. Vielä tarvitaan puuta, turvetta ja paljon talkooväkeä viimeistelemään teos, jonka työnimi voisi olla vaikkapa ihme. Aikaa on nimittäin vähän. Teoksen pitäisi valmistua jo maanantaina.
Sisiliassa syntynyt Bonanno varttui Australiassa, mutta on asunut Tanskassa jo vuosikymmeniä. Toukokuussa Iihin saapunut taiteilija on ehtinyt jo vetää koululaisille työpajaluonteisen kurssin, jonka tuloksena syntyi näyttävä pajuveistos taidekeskus KulttuuriKauppilan rantatörmään. Bonanno ei peittele ihastustaan Iihin:
"Suomi on puita, puita ja puita ja vettä, vettä ja vettä. Ja sääskiä."
Sääsket eivät kuitenkaan häiritse nyt, sillä biennaalin suurimman teoksen ensimmäisen pystytyspäivän kunniaksi sataa vettä.
Teos yhteydessä kulttuuriin
Kun ensimmäisen autokuorman murikat on saatu ojennukseen, malttaa taiteilija pitää pienen tauon museon kahvilassa. Bonannon teokset alkavat syntyä vasta kun niiden sijoituspaikka on tullut kunnolla tutuksi.
"Teoksen yhteys ympäristöön, paikallisiin ihmisiin ja kulttuuriin on erittäin tärkeää. Tähän työhön sain idean majapaikastani löytyneestä kirjasta, jossa oli edesmenneen iiläisen Valto Pernun valokuvia suomalaisesta kulttuurista, tervanpoltosta ja veneistä."
"En pidä teosteni ja taiteeni liian tarkasta määrittelemisestä. Kyseessä on aina paljon enemmän kuin pari sanaa. Tiedän sen, että työni ovat hyvin fyysisiä ja visuaalisia, mutta veistoksia ne eivät ole. Kokeilin kuvanveistoa kerran - se ei ole minua varten."
Taidetta
talkoilla
Sade alkaa jo hellittää, kun KulttuuriKauppilan toiminnanjohtaja Leena Vuotovesi kaasuttaa autonromullaan kohti Iijokivarren metsäpalstaa, jonka perältä löytyy hiljainen mies puukko kourassa. Ympärillä leijuva sankka hyttyspilvi ei tunnu häiritsevän venäläistä maataiteilija Vladimir Zorinia, joka katkoo ja kuorii pajuja kuin hypnoosissa.
Zorinin avustajan päivä tulee täyteen ja Vuotovesi kuljettaa tämän takaisin ihmisten ilmoille. Petroskoilainen jää metsään noin tuhannen parhaan kaverinsa kanssa.
KuttuuriKauppilan pihalla seisoo taiteilija Jenni Tieahon hevosaiheinen teräskehikko. Siuntiolaisen Unen silta näyttää olevan jo hyvällä mallilla. Viereisellä kentällä sen sijaan islantilainen Eyglo Haroardottir ja tämän iiläinen avustaja vasta kaivavat monttua. The Village -teoksesta ei voi vielä sanoa paljoakaan, mutta maa näyttää onneksi pehmeältä. Lapiot heiluvat rivakasti ja kuoppa kasvaa.
Viime vuosina vireänä kuvataidepitäjänä profiloituneen Iin touhussa näyttää olevan oikeasti ideaa. Taidekärpänen on puraissut tavallisia kyläläisiä ja talkoohenki elää voimakkaana.
KulttuuriKauppilan perustajajäsen ja kuvataiteilija Sanna Koivisto löytää syyn kunnan kukoistukseen asukkaiden aktiivisesta omatoimisuudesta:
"Pitää vaan tarttua toimeen. Täällä harrastetaan kaikenlaista taidetta vauvasta vaariin ja harrastelijoista ammattilaisiin. Iin meininki on sitä, että asiat tehdään yhdessä ja ilman elitismiä."