Olkiluodon uuden ydinvoimalan viivytykset alkavat olla skandaalimaisia. Ranskalaisen Arevan vaikeudet käyvät suomalaisille kalliiksi.
Olkiluotoon rakennettavan 1 600 megawatin ydinvoimalan piti olla malliesimerkki siitä, kuinka pitkän tauon jälkeen jokin läntisen Euroopan valtio luottaa jälleen ydinvoimaan energiapulmiensa ratkaisussa.
Olkiluodon työmaasta on tullut aivan toisenlainen esimerkki. Se karkottaa jo laitostoimittaja Arevalta muita asiakkaita. Suomen historian suurin teollinen urakka alkaa tuoda mieleen sanonnan "rakennetaan kuin Iisakin kirkkoa". Pietarin kirkkotyömaa 1800-luvulla tosin kesti 40 vuotta, Olkiluoto on venymässä ainakin kuuteen.
Peruskivi muurattiin syksyllä 2005. Valmista piti olla vuonna 2009. Ensin kerrottiin oltavan joitakin kuukausia myöhässä aikataulusta, sitten vuosi, sitten puolitoista, nyt ollaan jo kahden vuoden vaiheilla. Nyt puhutaan vuodesta 2011, ja silloinkaan ei uusia viivytyksiä saisi tulla.
Alkaa olla perusteltua puhua vähitellen jo skandaalista. Olisi kaikkien osapuolten etu, ettei tilanne enää pahenisi. Rakennustyömaan urakoista tehdyt sopimukset ovat pitäneet osapuolten suita supussa, mutta paljon näyttää olevan pielessä.
On käsittämätöntä, että ranskalaisen Arevan ja saksalaisen Siemensin konsortio ei alun perinkään näyttänyt ottaneen tarpeeksi huomioon suomalaisia turvallisuusmääräyksiä. Kaiken huippuna on, että perjantaina ilmoitetun uusimman viivytyksen syyksi kerrottiin reaktorin vahvistaminen kestämään lentokoneen törmäyksen. Tämä suomalainen perusvaatimus on ollut tiedossa siitä asti kun koko ydinvoimalaa 2000-luvun alussa ryhdyttiin suunnittelemaan.
Ilman Säteilyturvakeskuksen (Stuk) ryhdikästä toimintaa käsissä voisi olla paljon suurempikin ongelma kuin laitoksen viivästyminen. Silloin nimittäin jouduttaisiin pohtimaan, onko koko rakennelma luotettava. Stuk on pitänyt tiukasti kiinni turvallisuusvaatimuksista. Keskuksen viimekesäisen raportin mukaan tämä on tullut ranskalaisille yllätyksenä: suomalaisten täsmällisyys ja tarkkuus ovat tasoa, jota laitostoimittaja ei osannut odottaa.
Vuosi sitten Stuk oli sitä mieltä, ettei Areva-Siemensillä ole riittävää kokemusta rakennusprojektin hallinnasta. Projektin johtoa on vaihdettu, mutta vaikeuksia on vieläkin.
Peruspulmana on, että nyt rakennetaan jotain, mistä ei ole aiempaa kokemusta. Kyseessä on uuden sukupolven voimala, ja Areva-Siemensillä oli suuri tarve päästä rakentamaan "prototyyppi" johonkin länsimaahan. Hinta painettiin alas, mutta sen myötä alihankkijoita on nähtävästi valittu enemmän kustannuksia kuin huippulaatua katsoen. Tämä taas on vienyt vaikeuksiin, kun Stukin vaatimuksia ei voi toteuttaa halvalla. Projektin hallinta on ontunut eikä laadunvalvonta ole aina ollut riittävää.
Valmista tästäkin aikanaan tulee, eikä kymmenien vuosien käyttöiässä parinkaan vuoden viive tunnu paljon. Suomelle viivästys käy silti kalliiksi, sillä satojen miljoonien eurojen arvosta sähköä on hankittava lähivuosina muulla tavoin. Areva-Siemensin tappiot ovat nekin hurjat, ja Olkiluodon uutiset haittaavat jo yhtiön myyntityötä maailmalla.
Viive saattaa vaikuttaa myös käsityksiin ydinvoiman kannattavuudesta. Olkiluodon rakentamisen todellisuus on osoittautunut perin toiseksi kuin päätöstä tehtäessä 2000-luvun alussa kuviteltiin. Tämä tosiasia on tarpeen ottaa huomioon, kun Suomessa käydään keskustelua uusista ydinvoimapäätöksistä.