Kunnantalolla käy vilske. Perjantai-iltapäivän kielikurssi on juuri loppunut ja pakolaistyöntekijä Mervi Heinosta nyitään hihasta kerta toisensa jälkeen. Iihin sijoitetuilla iranilaisilla pakolaisilla riittää kysyttävää ja Heinosella vastauksia. Sopeutuminen uuteen ympäristöön ei ole ollut mutkatonta.
Iihin saapuivat toukokuussa kunnan historian ensimmäiset kiintiöpakolaiset, 26 iranilaista. Yksi heitä on Närges Hadi (nimi muutettu). Hän tuli Suomeen Turkin kautta. Turkissa YK:n viranomaiset haastattelivat Hadia ja hyväksyivät hänet kiintiöpakolaisten ryhmään. Suomessa päätettiin sijoittamisesta Iihin.
"Olen tyytyväinen. Iissä on turvallista ja voin rentoutua. Minulla ei ole ollut ongelmia", Hadi sanoo.
Hän arvostaa Suomen ajattelun- ja uskonnonvapautta sekä tasa-arvoisuutta. "Tämä on demokraattinen maa."
Silti jokainen hetki on täynnä pelkoa ja surua. Hadin aviomies on edelleen Turkissa, josta hänet on uhattu pian käännyttää takaisin Iraniin.
"Siellä häntä vainotaan ja uhataan kuolemalla, koska emme ole halunneet tehdä yhteistyötä valtaapitävän islamilaisen suuntauksen kanssa."
Hadi ei halua kertoa tapauksen yksityiskohtia tarkemmin. Hän pelkää liiaksi.
"Minulle on sanottu, että mieheni voidaan saada Suomeen vasta puolen vuoden tai vuoden päästä. Se on pitkä aika, ja pelkään mieheni hengen puolesta. On tavallaan myös Suomen vika, jos miehelleni tapahtuu jotain."
Sopeutumista molemmin puolin
Kaikkien iranilaisten olo Iissä ei ole ollut helppoa. Farahnas Amiry, Bahare Irani ja Donya Arezou Hesabi kertovat, että joitakin pakolaisia on uhkailtu. Kansainväliset sormimerkit ja suomenkielinen kiroilu ovat tulleet myös tutuiksi. Erään iranilaisen mennessä torille vaatteita ostamaan oli myyjä ottanut vaatteen kädestä ja todennut, ettei ulkomaalaisille myydä.
Närges Hadi toteaa, että omasta maastaan pakoon lähteneet iranilaiset haluavat vain elää turvassa. Iiläisten toivoisi suhtautuvan heihin suopeasti ja ymmärtävän. "Alussa meillä kaikilla oli helpompaa täällä, mutta nyt joillakin on jo sellainen olo, että he haluavat lähteä pois."
Monet Iihin saapuneista ovat asuneet koko elämänsä suurissa kaupungeissa. Siksi sopeutuminen pienempiin oloihin on ollut hankalaa.
"Meille on järjestetty kolme vuotta kestävä sopeutumisohjelma. Täällä ei kuitenkaan näe paljoa ihmisiä. Kuinka siis voi sopeutua suomalaisten joukkoon?", Donya Arezou Hesabi kysyy.
Hänkin on silti tyytyväinen kunnan tarjoamaan apuun. "He tekevät paljon työtä meidän eteemme."
Iin keskustan marketilla iranilaiset toivotetaan tervetulleiksi. "Kyllä tänne mahtuu", Juha-Pekka Tiiro sanoo.
Pentti Halonen on samaa mieltä. "Oikeastaan on rikkaus, että täällä asuu muitakin kuin syntyperäisiä iiläisiä. Harmin paikka vaan, että heidän on pitänyt lähteä omasta maastaan."
Oili Paaso on kuullut myös kielteisiä kommentteja. "Luulen, etteivät iiläiset suhtaudu pakolaisiin hyvin. Olen kuullut natinaa muun muassa siitä, että iranilaiset ajelevat uusilla polkupyörillä."
Itse Paaso kuitenkin toivottaa vieraat tervetulleiksi.
Apua riittämiin
Närges Hadi on tyytyväinen kunnan tarjoamaan apuun. "Olen saanut tukea aina, kun olen tarvinnut ja minulle on oltu ystävällisiä. Tiedän, että he yrittävät auttaa myös miestäni."
Pakolaistyöntekijä Mervi Heinonen on palkattu varta vasten iranilaisten avuksi. Heinosen pesti on kuuden kuukauden pituinen. "Jatkosta en osaa sanoa. Alkuaikoinahan sitä apua joka tapauksessa tarvitaan eniten."
Heinonen viettää päivänsä kiertämällä tulkin kanssa kodista toiseen ja kuuntelemalla iranilaisperheitten huolia. Jonakin päivänä neuvotaan lääkärissä käymisessä, toisena käydään kirpputorilla hankkimassa kalusteita.
"Tämä työ on vähän sellaista opettelemista, kun kunnassa on ensimmäisen kerran kiintiöpakolaisia. Olen kuitenkin todella tuntenut voivani olla avuksi", Heinonen sanoo.
Iin kunta järjestää kaksi kertaa viikossa kieli- ja kulttuurikurssin, jonka avulla iranilaisten sopeutumista uuteen ympäristöön pyritään helpottamaan. Syksyllä alkaa maahanmuuttokoulutus. Koulujen alkaessa elokuussa tavataan joukolla myös rehtorit ja opettajat.
Närges Hadi on ollut opetukseen tyytyväinen. "En minä vielä yksin pärjää, mutta aion opetella kielen nopeasti. Haluan hankkia työtä ja olla avuksi suomalaisille ja Suomelle."
Entä miltä iranilaisten tulevaisuus Suomessa näyttää? Närges Hadi ei oikeastaan haaveile muusta kun, että saisi jälleen nähdä aviomiehensä ja asua tämän kanssa Suomessa. Työkseen hän haluaisi auttaa muita ihmisiä tavalla tai toisella.
"Iraniin en voi palata niin kauan kuin islamilainen hallinto on pystyssä. Täällä olen turvassa."