Ii­läi­sen pien­ti­lan kas­va­til­la riittää virtaa ja ky­syn­tää – pitkän linjan po­lii­tik­ko Liisa Hyssälä jatkaa uraa Sit­ras­sa

Sitran vanhempi neuvonantaja, entinen Kelan pääjohtaja ja keskustan ministeri Liisa Hyssälä täyttää 70 vuotta.

Kuva: Heikki Saukkomaa

– Puolueiden jäsenkato ja ihmisten luottamuspula päättäjiin eivät ole hyväksi demokratialle, sanoo Sitran vanhempi neuvonantaja Liisa Hyssälä.

Hyssälän mukaan ihmisillä on erilaisia osallistumistarpeita kuin mitä nykypuolueet tai vaalit tarjoavat. Hän muistuttaa, että puolueet ovat demokratian perusta.

Viisitoista vuotta kansanedustajana, kaksi kautta ministerinä ja kuusi vuotta Kelan pääjohtajana meritoivat Hyssälän pohtimaan yhdessä toisen entisen kansanedustajan ja ministerin Jouni Backmanin kanssa kansanvallan peruskorjausta Sitran hankkeessa.

Tarkoituksena on uudistaa vanhoja keskushallinnon instituutioita ja miettiä, miten poliittisista puolueista saataisiin jälleen vetovoimaisia.

Toinen Hyssälää kiinnostava asia on yliopistojen ja korkeakoulujen perusrahoituksen turvaaminen.

– Yliopistojen ja korkeakoulujen verkosto on alueiden ekosysteemi ja niiden elinvoimaisuuden perusta. Pitää olla työpaikkoja, jotta nuoret jäävät alueelle. Elinvoimaisuus antaa tulevaisuuden näköalan, leivän, työpaikan ja kotiseudun.

Hyssälän mukaan pääkaupunginkin täytyy pärjätä.

– Viimeaikainen vastakkainasettelu on ottanut aika lujasti kehitysalueelta tulevaan meikäläiseen.

Hyssälä kasvoi maalaisliittolaisessa perheessä pientilalla Pohjois-Pohjanmaan Iissä. Perheessä oli neljä lasta, yksikään ei jäänyt kotitilalle. Maaseudun murros tapahtui Hyssälän varttumisen aikaan 1960-luvulla. Pellot pantiin pakettiin ja lehmistä maksettiin tapporahaa. Laudat lyötiin ikkunoihin, ja kaikki lähtivät Ruotsiin. Myös Hyssälän veli lähti.

– Maaseudun elämä ankeutui. Henkisesti ja fyysisesti se oli kuollut. Ihmisethän siitä synkistyvät, kun näkevät, että naapurissa on laudat ikkunassa. Miten sellaisia päätöksiä voitiin tehdä, jotka johtivat tähän?

Hyssäläkin halusi etelään opiskelemaan. Turussa hän luki ensin yhteiskuntatieteitä ja sitten hammaslääkäriksi. Sittemmin hän väitteli kansanterveystieteestä.

– Vieläkin muistan sen, kun tulin yliopistoon. Kaikki puhuivat elokuvista ja kirjoista. He olivat aivan kuin toisessa maailmassa eläneet. Olin kuin luutatyttö, joka seisoi aulan kulmassa ja pyysi anteeksi olemassaoloaan. Itsetunto oli hyvin heikko. Se on sitten kyllä kasvanut myöhemmin.

Hyssälän oli tarkoitus jatkaa akateemista uraa, mutta sitten ”onneton sotkeuduin politiikkaan”.

Hyssälä sanoo olleensa aina energinen ihminen. Työteliäisyys tulee kotoa, koska pientilalla oli lastenkin pakko tehdä työtä.

– Haluan antaa yhteiskunnalle vielä työpanostani. Katson, että velvollisuudentunto ajaa ihmistä, jos on mahdollisuus, että on terveyttä ja kysyntää riittää. Olen siinä harvinaisessa asemassa, että kysytty on.