Kahden kalastusalueen rajaongelmat poistuvat Iijokisuulta pysyvästi. Metsähallitus ja Etelä-Iin kalastuskunta vaihtoivat viime perjantaina Kutinkallan ja Satakarin saaret vesialueineen. Kalastuskunta sai Iijoen suistossa olevan Kutinkallan, ja Metsähallitus sai Iin ja Haukiputaan rajoilla olevasta Satakarista kalastuskunnan osan.
Kirjaimellisesti veteen piirretty viiva aiheutti takavuosina paljon riitoja Iijokisuulla. Pitääkö verkkoluvat lunastaa valtiolta vai kalastuskunnilta? Aina tähän kysymykseen ei pystytty löytämään yksiselitteistä vastausta. Apua jouduttiin käryn käydessä etsimään joskus lakituvasta asti.
Myös valtion omistusoikeudesta Kutinkallan alueeseen kiisteltiin pitkään.
Kutinkallan alueen kalastusoikeudet on sopimuksella järjestetty kalastuskunnalle jo kolmen vuoden ajan.
"Tämä turvaa sen, että järjestelyistä tulee pysyviä", Etelä-Iin jakokunnan puheenjohtaja Risto Säävälä sanoo. "Nykyinen vuokrasopimus on voimassa toistaiseksi, eikä kalastusasioista koskaan tiedä, mitä tulevaisuus tuo mukanaan."
Vaihdetut vesialueet ovat molempien saarten ympärillä 479 hehtaaria. Kalastuskunnan saama Kutinkalla on 11,7 hehtaaria ja Metsähallituksen saama kalastuskunnan osa Satakarista 2,5 hehtaaria. Metsähallitus on jo aikaisemmin omistanut loput Satakarista.
Kalastuskunnan luovuttama Satakari on valtion omistamien Röytän ja Kriisin saarten välissä. Siten se selkiyttää myös valtion tilannetta.
Vaihdossa ei liikuteltu rahaa.
Myös regaalialueita
Etelä-Iin kalastuskunta ei ole vielä tarkasti suunnitellut, mitä toimintoja Kutinkallan saarelle tehdään.
"Tarkoitus on, että se olisi jonkinlainen kalastuksen tukikohta ja kaikille avointa virkistysaluetta", puheenjohtaja Risto Tolonen kertoo.
Kutinkallan vedet ovat kalaisia. Tärkeimmät sieltä pyydettävät kalat ovat lohi ja siika. Toki sieltä napataan myös muita merikaloja.
Saaressa on myös kolme kalamajaa, joiden vuokraus jatkuu omistajanvaihdoksesta huolimatta.
Kutinkallan merenpuoleiselle alueella jää edelleen kaksi valtion omistamaa ammattikalastajille tarkoitettua niin sanottua regaalipaikkaa. Niissä on ollut muun muassa ammattikalastajien lohiloukkuja.
Ennen niin tärkeitä regaalipaikkoja on Iin rannikolla enää kymmenkunta. Suuri osa niistä on maatunut pois.
Risto Tolonen kertoo, että kalastuskunnat haluaisivat paikat hallintaansa. Siitä aiotaan neuvotella niiden omistajan, maa- ja metsätalousministeriön, edustajien kanssa.
Nykyisin ammattikalastajat joutuvat paikoilla lunastamaan lohiluvan valtiolta ja joissain tapauksissa muiden kalojen pyyntiä varten lisäksi luvan kalastuskunnilta. "Järjestely on monimutkainen ja kaksinkertainen", Tolonen sanoo.
Regaalipaikkojen jakoperusteet määritellään laissa. Laki sitoo vesioikeuden haltijaa. Aikaisemman kalastusoikeuden hallitsevalla ammattikalastajalla on paikkaan etuoikeus.
"Isännyys ei muuta asetelmaa ammattikalastajien ja vapaa-ajan kalastajien välillä. Se vain selkeyttäisi hallintoa."
Kalastuskuntien tai valtion talouden kannalta regaalipaikoilla ei ole suurta merkitystä. Vuotuisissa huutokaupoissa hinnat nousevat muutamiin satoihin euroihin.
Varhemman luvan omistavalla ammattikalastajalla on etuoikeus paikkaan huutokaupassa määräytyvään hintaan.
