Ii­jo­ki­sou­tu maittaa me­lo­jil­le­kin

"Jos koskessa on kajakki nokka vastavirtaan päin, tarkoittaa se, että sen edessä on kivi. Sivuuttakaa paikka kummalta puolen vain, mutta jos meloja osoittaa toiselle puolelle, niin mennään ohi sitten sitä kautta."

Hihna kireälle. Kuopiolainen Tanja Karjalainen on tottunut melomaan järvimaisemissa, mutta lähti päättäväisenä myös kohti Iijoen koskia.
Hihna kireälle. Kuopiolainen Tanja Karjalainen on tottunut melomaan järvimaisemissa, mutta lähti päättäväisenä myös kohti Iijoen koskia.
Kuva: Heikki Ketola

"Jos koskessa on kajakki nokka vastavirtaan päin, tarkoittaa se, että sen edessä on kivi. Sivuuttakaa paikka kummalta puolen vain, mutta jos meloja osoittaa toiselle puolelle, niin mennään ohi sitten sitä kautta."

Näin Iijokisoudun turvamelojiin kuuluva oululainen Anita Valkama opasti virran vietäviksi veneellä lähteneitä osallistujia tiistaiaamuna Taivalkosken Jokijärvellä.

Valkama tiesi monen hankalan kiven sijainnin jo etukäteen, sillä hän lähti 160 kilometrin taipaleelle jo kymmenennen kerran.

"Tämä on kiva tapahtuma, josta ei kannata olla pois", Valkama perusteli intoaan.

Lisäksi sen ajankohta sattui nyt sopivasti loman alkuun, eikä hänen mielestään mikään olisi parempi tapa päästä eroon arjen asioista kuin lähteä testaamaan taitojaan maakunnan suurimman joen kymmeniin koskiin.



Alkeiskurssilta'
vauhtia


Valkaman seurassa kohti pärskeitä lähti kolme hänen naistuttavaansa, joista kuopiolainen Tanja Karjalainen on kokemattomin, ainakin mitä jokimelontaan tulee.

"Meillä päin melotaan etupäässä järvimaisemissa. Siksipä kävin hakemassa rohkaisua tätä tapausta varten Taivalkosken koskimelontakeskuksen alkeiskurssilta", Karjalainen naureskeli lähtöpaikalla samalla kun kiskaisi melontakypäränsä hihnan kireämmälle.

Pudasjärveltä kotoisin oleva Outi Lehtimäki laski joen kuohuissa aikaisemmin veneen matkalaisena, mutta nyt hän jättää venepaikat muiden istuttaviksi.

"Opettelin melomaan, enkä suostu enää nousemaan veneeseen", Lehtimäki hehkutti harrastukselleen.

Valkaman mielestä Iijoki soveltuu melontaan niin monipuolisten maisemiensa kuin haastavien koskiensakin puolesta.

"Alussa joki virtaa erämaisten näkymien halki. Loppupuolella on enemmän kulttuurimaisemia ja rannat ovat vehmaampia. Mukavasti melottavissa koko ajan, kun joessa on selkeä väylä."

Kavereiden kehut saivat kokeneen oululaismeloja Pauliina Björkinkin lähtemään reissuun ensimmäisen kerran.

"Aina ne puhuivat tapahtuman hyvästä meiningistä. Sääkin kuulemma on aina paisteinen. Pakkohan tänne oli viimein lähteä", aurinkovoidetta kasvoilleen sivellyt merimeloja Björk tuumi.



Peukut pystyyn kalatielle


Lauantaina Pudasjärven Kipinään päättyvällä Iijokisoudulla on ollut aina suojelullisia tavoitteita, mutta viime vuosina se on saanut yhä enemmän pelkän kesätapahtuman luonteen.

Parhaimmillaan mukana on ollut lähes 300 henkeä, eikä suosio tunnu juurikaan laantuneen. Nyt matkaan lähdettiin jo 21:nnen kerran, kaikkiaan 215 vesiretkeläisen letkana.

Soutupäällikkö Pekka Piri arvioi, että tapahtuma on osaltaan vaikuttanut Iijoen parantuneisiin virkistyskäyttömahdollisuuksiin. Ja saattaapa jonakin päivänä toteutua sekin haave, että nousukala molskii jälleen koko jokiuomassa.

"Oulujokeen kalatie jo saatiin. Nyt odotetaan mielenkiinnolla, miten se alkaa pelata. Toivotaan, että systeemi toimii, niin eiköhän samanlainen järjesty vielä Iijoen alajuoksullakin olevien voimalaitosten yhteyteen."

Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus on paiskinut kovasti töitä joen tilan ja matkailumahdollisuuksien parantamiseksi. Piri nostaa laitokselle hattua ja on tyytyväinen muun muassa siitä, että jokivarressa alkaa pian olla riittävästi rantautumispaikkoja vesillä liikkujille.

"Jatkuvasti joki on kehittynyt parempaan suuntaan. Jokivarressa ikäni asuneena tuntuu, että uiton loputtua veden laatukin on alkanut kohentua. On siihen varmaan vaikutusta myös sillä, että metsäojituksissa ollaan nykyisin aikaisempaa paljon tarkempia", Piri pohti.

Ilmoita asiavirheestä