Taivalkoski Iijoki on kyydittänyt nimikkosoutajiensa letkoja kahdenkymmenen vuoden ajan, eikä turhaan. Soudulle asetetetut tavoitteet ovat tulleet vuosi vuodelta yhä lähemmäksi. Joen matkailulliset arvot alkavat olla hyvin tiedossa, sen varrella olevien kylien toiminta on virkistynyt ja jokien eläinten olot ovat kohentuneet.
Nousukalalle virta ei ole vielä täysin avoin, mutta asiassa ollaan menossa parempaan suuntaan. Iijoen Soututoimikunnan soutupäällikkö Pekka Pirin mukaan esteenä vielä olevien voimalaitosten ohi oltaisiin saamassa ohitusreittejä. "Perusvoima tuntuu olevan myötämielinen".
Iijoen ja sen lukuisten sivuhaarojen uitonaikaisten jälkien korjaamisessa on ympäristökeskuksen johdolla edistytty niin, että suurin osa urakasta alkaa olla takana. Kostonjoella se tosin vielä odottaa tekijöitään, mutta ympäristölupa töiden aloittamiseksi on vireillä.
"Pääuomassakin yksittäisiä koskipaikkoja tullaan lähivuosina kunnostamaan lähinnä Irnin padon ja Jokijärven välisellä osuudella", Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen työmaapäällikkö Jukka Pekkala kertoi.
Joen alkuasukkaisiin lukeutuvalla jokiravulla vesissä alkaakin olla hyvät olot. Rutto tosin muutamia vuosia sitten hävitti jokseenkin koko populaation, mutta istutusten myötä saksiniekat ovat paikoin taas runsastuneet. Jokijärven kalastuskunnan alueella päästiin jo viime vuonna aloittelemaan pyyntiä.
Ympäristökeskus lähti soutuun omalla venekunnallaan. Näin se pääsee käytännössä tutustumaan meneillään olevan Iijoen ympäristöhoito-ohjelmansa eri aikaansaannosten toimivuuteen, kuten rantautumispaikkojen palvelurakenteisiin.
Luonnon puolesta
Juhlasoutuun lähti tiistaiaamuna Jokijärven Saijan rannasta edellisvuosien tapaan kymmeniä veneitä sulassa sovussa monien kajakkien ja kanoottien kanssa. Iijoella vettä on nyt tavanomaista niukemmin, mutta säännöstelijäyhtiö Pohjolan Voima raotti Irnin padon luukkuja sen verran, että pinta oli saatu parisenkymmentä senttiä korkeammalle.
"Kivet kolisee koskissa pohjaan, mutta sehän on osa tunnelmaa", tuumi torniolainen Heikki Alakuijala pitkän puuveneensä vieressä lähtöä odotellessaan.
Alakuijala ei isompia valmisteluja yli 160 kilometrin taipaleelle tarvinnut. Mies on ollut soudussa mukana joka kerta, joten kaiken pitäisi sujua totutulla rutiinilla. Kourien rakoille menoa hän ei pelännyt ensinkään.
"Minä se hoitelen peräsintä. Innokkaita soutajia odotellaan, mutta eiköhän niitä kyytiin ilmaannu. Naiset tarttuvat yleensä innokkaasti airoihin, ei siihen ketään tarvitse komentaa", Ounas-veneensä kippari suunnitteli.
Alakuijalan mielestä Iijokisoutu on hieno virkistystapahtuma, mutta hän kuuluu niihin, jotka ovat mukana "puhtaasti luonnon puolesta". Sitä aatetta hän oli paattinsa kanssa ajamassa jo Ounasjoella vuonna 1981.
"On se kummallinen homma, jos vaelluskalat eivät saa käyttöönsä ikiaikaisia kulkuväyliään", Alakuijala mietti.
Kohti Pudasjärven Kipinää Jokijärveltä lähti kaikkiaan noin 150 matkalaista. Päätösjuhlan aika heillä on ensi lauantaina. Sitä ennen on selvitettävä kunnialla yli sata koskea.
