Ii­jo­ki­sou­ta­jat virran vie­tä­vi­nä

Lähtötunnelmat olivat käsin kosketeltavissa kun Iijoki houkutteli soutajia ja melojia huomaansa jo 24. kerran. Soutupäällikkö Pekka Pirin mukaan soudun alkuhetkinä osallistujia on vetten päällä 150-200, mutta kaikki eivät rehki koko matkaa.

Keskimmäisen veneen keskellä istuvat Rebecka Söström (vas.) ja Anu Parkkinen pääsivät maisemamatkalle isoisä Iivari Parkkisen (keskellä) soutaessa.
Keskimmäisen veneen keskellä istuvat Rebecka Söström (vas.) ja Anu Parkkinen pääsivät maisemamatkalle isoisä Iivari Parkkisen (keskellä) soutaessa.
Kuva: Polo Tuomo

Lähtötunnelmat olivat käsin kosketeltavissa kun Iijoki houkutteli soutajia ja melojia huomaansa jo 24. kerran. Soutupäällikkö Pekka Pirin mukaan soudun alkuhetkinä osallistujia on vetten päällä 150-200, mutta kaikki eivät rehki koko matkaa. Soutuun voi osallistua esimerkiksi vain yhdenkin päivän ajaksi.

Paatuneimmat soutumestarit soutavat jokea viisi päivää, joiden aikana matkaa kertyy yli 160 kilometriä.

Vaikka Iijokisoutu on kovaa urheilua, yhdessä oloa, luonnosta nauttimista ja maisemien ihailua, niin soudun taustalla kaikuu ääni Iijoen oman lohen ja puhtaiden vesien puolesta.


Koko perheen tapahtuma


Oululainen Iivari Parkkinen oli lähdössä joelle iloisella mielellä. "Mukavahan se on näin kesän kunniaksi lähteä. Kuudes tai seitsemäsköhän kerta tämä minulle on", Parkkinen sanoo.

Parkkinen aikoo matkata ainakin yhden etapin. "Tämä ensimmäinen matka on paras, koska tässä on hyviä koskia", vauhdin hurman ja jännityksen vuoksi yhä uudelleen Iijokisoutuun osallistuva Parkkinen perustelee.

Pian paljastuu, että Parkkinen ei ole matkassa yksin, vaan saa seurakseen veneeseensä lastenlapsensa, jääliläisen Anu Parkkisen, 8, ja Tukholmasta tulleen Rebecka Söströmin, 9.

Anu Parkkinen sanoo halunneensa mukaan, koska tietää edessä odottavat jännittävät kosket. "Viime kerralla menin puolimatkaan asti. Jokivarren maisemia on mukava katsella", kyytiläisenä oleva Anu Parkkinen tuumaa.

Kohta paikalle ilmestyy Anun isä, Velu Parkkinen. Iijoki on kutsunut täten soutajia perheen kolmesta sukupolvesta. Velu Parkkinen tuumaakin tapahtuman olevan sukupolvien välinen traditio. "Vuonna 1991 osallistuin tänne ensimmäistä kertaa ja vain kaksi kertaa on sen jälkeen jäänyt väliin", Parkkinen sanoo.



Loma soudun mukaan


Vaikka Velu Parkkinen on jo konkari Iijokisoudussa, loistaa miehen silmistä ensikertalaisen polte päästä joelle. Ja joellehan päästään, vuodesta toiseen.

"Kyllä kesäloma pitää ajoittaa tämän mukaan", Parkkinen tunnustaa.

Yhden hengen kajakilla liikkeellä oleva Parkkinen on tyytyväinen, ettei ole kaatunut Iijokeen vielä kertaakaan. Lienee syytä koputtaa puuta.

Parkkinen aikoo aistia Iijoen tunnelmaa tällä kertaa kolme päivää. Huoltojoukoissa aloittava vaimo, Sari Savilampi arvelee myös pääsevänsä kajakkiin jossain vaiheessa, mutta perheen pienimmäistä Ari Parkkista, 3, ei vesselin haluista huolimatta mukaan vielä päästetä.

Iijokisoutu kiehtoo yli valtakunnan rajojen. Tukholmasta Taivalkoskelle tullut Björn Nilsson on lähdössä matkaan jännittyneellä mielellä.

"Olen ulkoilmaihminen ja kiinnostunut uusista elämyksistä. Hauskaa ja jännittävää lähteä mukaan ensimmäistä kertaa", hän sanoo. Nilsson on matkassa Merja Parkkisen kanssa. Pariskunta työntää kajakin vesille ja valmistautuu lähtöön.

"Oletko jo sanonut Björnille mitä hänen pitää tehdä?", vieressä kelluva Velu Parkkinen vielä kysyy.

"En vielä", Merja Parkkinen vastaa.

Vielähän tässä kerkeää. Nilsson ei ole ennen melonut, mutta hyvin näyttää lähtö sujuvan. Iijoen voima on rajoja rikkovaa.

Ilmoita asiavirheestä