Vene karahtaa Jokijärven rantaan. Nuorella Kalle Päätalolla on mukanaan hänelle tärkeä kirja, Mika Waltarin Aiotko kirjailijaksi.
Kallen rantautuminen Waltarin teoksen kanssa kiteyttää jotain olennaista Taivalkosken Jokijärvellä kuvattavasta elämäkerrallisesta Päätalo-elokuvasta.
"Elokuvan taustalla on yleismaailmallinen tarina. Miten ihminen voi selvitä, kun hän jo pienenä poikana sanoo, että hän aikoo kirjailijaksi. Täytyy olla joku erityinen lahjakkuus, että metsätyömies nousee kirjailijaksi ihan henkensä kaupalla", sanoo Taivalkoskella elokuvaa ohjaava Hannu Kahakorpi.
Nuorta Päätaloa esittävä Janne Väätäjä vilahtaa parissa kohtauksessa ja hetken päästä sama kohtaus otetaan uusiksi uudella miehityksellä.
Nyt Kai Lehtinen meloo rantaan 1950-luvun alun rakennusmestari-Päätalona, joka monien vaikeuksien jälkeen sai esikoiskirjansa Ihmisiä telineillä julkaistuksi vuosikymmenen lopulla.
"Olemme ihan selkeästi keskittyneet taiteilijakohtaloon, joka huipentuu siihen, että Kalle Päätalo on syksyllä 1958 puku päällä Helsingissä Kauppakorkeakoululla. Siellä hänen kirjansa on esillä muiden syksyn esikoiskirjojen joukossa", kuvailee Kahakorpi.
Televisiosarjalle
ei löytynyt ottajaa
Elokuvaa kuvataan aidossa ympäristössä, Kalle Päätalon lapsuudenkodissa Kallioniemessä Taivalkosken Jokijärvellä.
Kahakorpi ei ole suinkaan ensimmäistä kertaa Kallioniemessä töissä. Jo vuonna 2002 hän ohjasi kuvausryhmää samoissa maisemissa, mutta silloin kyseessä oli elämäkerrallisen Päätalo-elokuvan sijasta Kalle Päätalon mittavasta tuotannosta ponnistava Iijoki-sarja.
"Me teimme pilottijakson sarjasta, jota kaavailtiin jopa 600-osaiseksi. Moni on kysellyt sen jälkeen, että mihin se sarja hävisi. Mutta ei se hävinnyt mihinkään. Kysymys oli vain siitä, ettei Iijoki-sarjalle koko laajuudessaan löytynyt ottajaa."
Kahakorpi ei heittänyt hanskoja tiskiin, vaan alkoi suunnitella elokuvaa.
"Tuli tunne, etten voi tätä tähän jättää, vaikka kaikki muut ympäriltä häipyvät."
Kun näkökulma vaihtui, lähti homma myös etenemään. Viime keväänä Suomen elokuvasäätiö myönsi tuotantotuen elokuvalle, kuvaukset alkoivat tiistaina Taivalkoskella ja jatkuvat loppukesästä Kuusamossa ja Helsingissä.
Ensi-iltansa reilun puolentoista tunnin pituinen elokuva saa syksyllä 2008, jolloin Ihmisiä telineillä -kirjan ilmestymisestä on kulunut 50 vuotta. Elokuvasta tehdään myös kolmiosainen televisiosarjaversio, joka esitetään TV2:ssa.
Ohjaaja elättelee myös toiveita siitä, että joku tarttuisi vielä jossain vaiheessa myös Iijoki-sarjaan.
"Tuntuu vain, ettei tänä päivänä sellaista rahaa tällaiseen sarjaan löydy. Minusta se on sääli, koska tämä mennyt maailma alkaa olla yhä kauempana - koko ajan katoaa sellainen perusmaisema ja myöskin perusihmiset, joita Iijoki-sarjassa kuvataan."
Mikko Niskasen jalanjäljillä
Hannu Kahakorpi on Kallioniemessä sekä omilla että myös Mikko Niskasen jalanjäljillä.
Niskanen ohjasi 1980-luvun lopussa Kalle Päätalon lapsuudesta kertovat kaksi elokuvaa Elämän vonkamies ja Nuoruuden savotat, jotka jäivät myös Niskasen viimeisiksi töiksi.
"Mikko käy täällä eittämättä mielessä. Tulee ajatelleeksi, että hän on ollut tässä samalla plaanilla tekemässä elokuviansa ja pähkäillyt samoja asioita kuin mitä nyt", Kahakorpi sanoo ja korostaa, ettei hänen Päätalo-elokuvansa ole mitään jatkoa Niskasen elokuville.
Jotain yhteistäkin löytyy. Pirjo Leppänen näyttelee Kahakorven elokuvassa Kallen äitiä Riitua, kuten hän teki 20 vuotta sitten myös Niskasen elokuvissa.
"Pirjo Leppäsen valinta Riituksi oli jotenkin selvä juttu. Hän on erittäin hyvä näyttelijä, ja kun häntä nyt katselee työssään, niin siinä on joku sellainen jatkumo, mikä tuntuu hyvältä", Hannu Kahakorpi myhäilee.