Iissä halutaan saada lohi, taimen, siika ja ennen kaikkea nahkiainen nousemaan jokeen entiseen tapaan. Hankkeissa on kalatie, joka melko pitkälle syntyisi yksinkertaisesti vesittämällä lisävirtauksilla joen vanha uoma.
Loppuhuipennuksena olisi Raasakan säännöstelypadolle rakennettava luonnonmukainen, Oulun mallin mukainen kalatie. Sen avulla esimerkiksi yhä harvinaisemmaksi käyvä nahkiainen pelastuisi. Kanta on viime vuosina voimakkaasti taantunut. Todennäköinen syy on Raasakan lisätehon rakentaminen.
Ennen lisärakentamista nahkiaiset pääsivät kutemaan vanhaan uomaan lähes vuosittain, mutta rakentamisen jälkeen nousu ja lisääntyminen käytännössä estyivät kokonaan.
Kalatien avulla niin nahkiainen kuin kalatkin pääsisivät nousemaan Maalismaan voimalalle asti, kun ne nyt jäävät Raasakan alapuolelle.
Ympäristökeskus on tehnyt yleisselvityksiä myös Iijoen muiden voimaloiden osalta, jotta kala saataisiin nousemaan koko jokeen. Selvitykset jatkuvat ja jos Iin kalaporras toteutuu, sillä on ratkaiseva merkitys muillekin, uskoo ympäristöosaston kehittämispäällikkö Eero Merilä.
Luontaiset edellytykset
Iin kalaporrashankkeen takana on Iin kunta, mutta se saa varauksetonta tukea paikallisilta asukkailta. Vanhan uoman varrella asuvat Eero Alaraasakka ja Seppo Paakkola ovat vakuuttuneita, että homma onnistuisi. "Tähän on erinomaiset luontaiset edellytykset, huomattavasti paremmat kuin esimerkiksi Oulu- tai Kemijoella", miehet huomauttavat.
Alkuvaiheissa kunta haluaa selvittää, kuinka paljon kalatie tulisi maksamaan. Myös vanhan uoman tarvitsema virtauksen määrä ja vaikutukset kalan nousuun ja ympäristötekijöihin pitää tutkia. Asia on ensi viikolla esillä kunnanhallituksessa.
Myös naapurikunnissa ollaan hengessä mukana, hyödyttäisihän kalatie hyvin laajaa aluetta. Kuusamolaiset ja pudasjärveläiset kalastusseurat vierittävät rakentamisvastuuta voimayhtiön suuntaan. Iin ja Yli-Iin kunnanjohtajat ovatkin jo aloittaneet neuvottelut Pohjolan Voiman vesivoiman kanssa.
Kesäsiika ehti jo kuolla
Iijoki on ollut yksi Suomen parhaimpia ja kuuluisimpia lohi-, taimen-, nahkiais- ja siikajokia. Viiden voimalaitoksen rakentaminen vuosikymmeniä sitten katkaisi satoja vuosia jatkuneen kalastusperinteen. Kalaston suurin tappio oli kesäsiian kuoleminen sukupuuttoon. Myös muiden kalalajien ja nahkiaisen kannoille rakentaminen oli katastrofi.
Viimeinen voimalaitoksista, Raasakka, valmistui vuonna 1970. Raasakan rakentamisen yhteydessä noin seitsemän kilometriä Iijokea siirrettiin kaivettuun kanavaan, joka etäisimmillään käy kahden kilometrin päässä vanhasta uomasta. Veden laatu vanhassa uomassa heikkeni, minkä uoman varressa asuvat hyvin tietävät.
Keväisin vanhan uoman kautta juoksutetaan tulvavettä, mutta sitäkään nousukala ei ole voinut hyödyntää kymmeneen vuoteen eli sen jälkeen, kun Raasakan voimalassa noin kymmenen vuotta sitten otettiin käyttöön kolmas turbiini. Ennen juhannukseen saakka jatkuneet juoksutukset lyhenivät useilla viikoilla. Myös syystulvien juoksutus jäi käytännössä kokonaan pois. Kala pysähtyy nyt Raasakan alapuolelle.
Tilanne on mennyt koko ajan huonompaan suuntaan. Veden laatu on heikentynyt, kaislikot ja heinikot valtaavat vesistöä ja pohja liettyy. Myös uimavesi huonontunut ja ajoittain esiintyy järvisyyhyä, joka uhkaa myös kunnan uimarantaa Vihkosaaressa.
Raasakan voimalaitoksen putouskorkeus on 21 metriä. Vanhan uoman kautta säännöstelypadolle mentäessä uoma ja kalat nousevat seitsemän kilometrin matkalla 13 metriä. Kalatien nousukorkeudeksi jäisi siten vain kahdeksan metriä, jossa kahden metrin nousun jälkeen on 1,3 hehtaarin lampi.