Iijoella on monet kasvot, ja valokuvaaja Kimmo Kuure tietää tämän hyvin. Hän on kuvannut
joen maisemia kymmenen vuotta, ja kuvasadon parhaimmisto on nyt koottu uuteen kirjaan Vapaa Iijoki.
Kuure on kolunnut jokivartta Iijokisuulta aina Kalle Päätalon synnyinseutuna tunnetulle Jokijärvelle, minne Iijoki kartalla päättyy Iijoki-nimisenä. Mutta kuvaustyömaa ei loppunut vielä tähän, vaan sitä jatkui järvialueiden ja lyhyiden joenpätkien kautta Etelä-Kuusamoon saakka Iivaaran juurelle, josta Iijoen vedet saavat alkunsa. Kuvia hän on ottanut kaikkina vuoden- ja vuorokaudenaikoina. "Alussa ja lopussa oli tiiviimmät kuvausjaksot", Kuure muistelee kymmenvuotista urakkaa.
Maisemakuvia Kuure on aina ottanut mielellään, ja niitä on Iijoki-kirjassakin runsaasti. Teoksessa kuvataan myös paljon ihmisiä. On jokivarren asukkaita ja turisteja, koskimelojia, kalastajia ja Iijoki-soudun osanottajia. "Olen ensisijaisesti valokuvaaja luonnossa, en luontokuvaaja", Kuure määrittelee.
Luonto pitää huolen, että jokainen paikka on samankin päivän aikana erilainen, sääolot ja valaistus vaihtelevat. "Valintoja saa ja pitää tehdä paljon."
Kirja joesta ei ole uusi idea. "Esimerkiksi Pohjanmaalla jokikirjoja on tehty paljonkin", Kuure toteaa. Suuret kokonaisuudet ovat kuitenkin aina kiinnostaneet Kuurea, ja yli 300-kilometrinen Iijoki on yhtenä Suomen suurimmista joista varmasti haastava ja kiinnostava kuvauskohde.
Tekstin kirjaan on tehnyt Erkki Pulliainen. Hän kertoo Iijoen muodostumisen vaiheista jääkaudesta nykypäivään, asutushistoriasta, elinkeinoista ja luontokohteista. Melkoisen osan tekstistä vie Iijoen valjastaminen ja erityisesti jälleen ajankohtainen Kollajan allashanke.
Pulliaiselta ei riitä paljoa ymmärrystä allashankkeelle. "Iijoen keski- ja yläjuoksun luonto on jatkuvasti tuhoamisyritysten kohteena", hän kirjoittaa. Jokivarren vaaroilta aukeaviin tyypillisen vähäjärvisiin maisemiin "ei tarvita Kollajanmerta näkymää pilaamaan".
Ei Kuurekaan säännöstelyä kannata. "Luonto ja etenkin se jokiluonto, mitä vielä on alkuperäisessä tilassa, on henkistä pääomaa", Kuure määrittelee. "Sitä pääomaa ei pitäisi yhtään enää tuhota, mieluummin lisätä."
"Jo pelkän luontokuvan katselun on todettu laskevan verenpainetta", Kuure huomauttaa. Kuinka suuri lie sitten terveysvaikutus sillä, kun peräti pääsee luontoon. Iijoelle tai muualle.
Kollajaa puolustellaan energiataloudellisilla syillä, mutta altaan osuus energiantuotannossa olisi Kuuren mukaan minimaalinen. Sen sijaan kannattaisi keskittyä esimerkiksi tuulivoiman ja Vaasan asuntomessualueen tapaan meren- sekä jokien pohjasta otettavan maalämmön kehittämiseen. Jälkimmäisestä riittäisi energiaa ja työtä Iijokivarrenkin kuntiin. "Lamaa odotellaan tulevaksi, mutta eivätpä tuulivoimafirmat joudu laittamaan väkeä pihalle", Kuure huomauttaa.
Kysymys Iijoen mielimaisemasta saa kuvaajan mietteliääksi. "Niitä olisi paljon. Jos pelkkää jokea ajattelee, niin Taivalkoskella Jokijärveltä alajuoksulle päin Iijoki on vielä suhteellisen kapea, on hyviä koskia ja loivaa, kaarevaa joenmutkaa", Kuure kuvailee.
"Vaikea niitä on verrata, erilaisuudessaan jokainen paikka sykähdyttää omalla tavallaan", Kuure pohtii.
