Vesivoiman kotimaisuus nousee arvoonsa, kun energian hinta nousee maailmalla. Jo tuotantoon valjastetuista vesistöistä kannattaa pitää huolta.
"Biopolttoaineita käytettään hyväksi, mutta kyllähän vesivoima on meidän harvoja omia energianlähteitä. Maailmalla öljyn hinta on noussut puolitoistakertaiseksi vuodessa ja hiilen hinta kaksinkertaiseksi. Kyllä kai kotoperäisiin on pakko turvata, jos täällä nyt aiotaan talvella lämpimässä pirtissä asustella", tuumailee PVO-Vesivoima Oy:n toimitusjohtaja Jukka Kiviluoto.
PVO-Vesivoima Oy korjaa isolla rahalla eli noin 50 miljoonalla eurolla Iijoella sijaitsevat viisi voimalaitostaan.
Vanhimmat voimalaitokset ovat olleet yli 40 vuotta käytössä. "Mekaniikan ensimmäinen pelisääntö sanoo, että kaikki kuluu, mikä hemppuu. Toki laitoksia on pidetty kunnossa matkan varrella. Mutta jos niitä ei peruskorjata, ne ovat jossakin vaiheessa sellaisessa kunnossa, ettei niitä voi käyttää ollenkaan", Kiviluoto sanoo.
Remontin jälkeen saadaan samoista vesimääristä noin 20 prosenttia enemmän sähkötehoa ja parantuneen hyötysuhteen ansiosta 5 prosenttia lisää sähköenergiaa.
Tuotantoa voidaan tehostaa laitemuutoksilla niin vähän, että se kannattaa Kiviluodon mukaan tehdä ainoastaan suuren peruskorjauksen yhteydessä.
Vesivoiman asema sähköjärjestelmässä on sinänsä aika epäkiitollinen. Sen tehtävänä on ensimmäisenä olla tasaamassa sähköntuotantoa kulutuksen vaihteluiden mukaan. Sähköä on joka hetki tuotettava yhtä paljon kuin sitä kulutetaan. Vesivoiman käyttö on siksi aika tempoilevaa.
Kierikki aloittaa kierroksen
Työt alkavat Kierikistä. Siellä työt tehdään vuosina 2006 ja 2007. Kierikki ei ole vanhin PVO:n laitoksista, mutta sen kunto kuitenkin edellyttää ensimmäisenä peruskorjausta.
Voimalaitosten koneistoista yksi korjataan vuosittain. Silloin on kolmen kuukauden ajan toinen kone pois käytöstä ja toisella pärjätään remontin ajan.
Työt pyritään ajoittamaan alkuvuoteen sellaiseen aikaan, ettei vettä jouduta juoksuttamaan kovin paljon hukkaan. "Ennustettavuus on tosin mitä se on. Muun muassa tällä hetkellä ei pitäisi olla sellaisia vesimääriä kuin nyt on", Kiviluoto hymähtää.
Tänä syksynä jo valmistellaan Kierikin hanketta kovasti.
Laitospäällikkö Lauri Yrttiaho vastaa voimaloiden paikalliskäytöstä ja ennakkohuollosta, ja hän osallistuu tiiviisti remontin valmisteluihin.
Kone puretaan suunnitelmien mukaan noin viikossa. Kokoaminen kestää noin kolme viikkoa. Väliajalla pitää huoltaa kaikki laitteet. PVO:n oma henkilöstö hoitaa työt pitkälle, mutta erikoistöissä tarvitaan ulkopuolista apua.
50 miljoonaa euroa kymmenvuotisen projektin hintana kuulostaa paljolta, mutta isojen koneiden korjaus on kallista ja tarkkaa työtä.
Laitokset tekevät töitä autioina
Vesivoimalaitokset humisevat enimmäkseen yksinään. Iijoen voimalaitosten toimintaa valvotaan periaatteessa Harjavallassa Porin lähellä. Joitakin valvomopäätteitä löytyy lähempääkin.
Päivystysjärjestelmässä on ryhmä ammattilaisia, jotka ovat yötä päivää puhelimella tavoitettavissa. Häiriöitä tulee silloin tällöin, mutta usein koneet korjaavat itsensä sammuttamalla ja käynnistymällä uudestaan. "Koko ajan pyritään siihen, että laitteet eivät ole liian monimutkaisia", Yrttiaho sanoo.
Aikoinaan joka voimalaitoksella on ollut jatkuva kolmivuoropäivystys. Henkilöstöä oli kussakin voimalassa noin kymmenen henkeä. 80-luvun alussa systeemiä alettiin muuttaa nykyiseen kaukokäyttöön.
Nykyään voimalaitoksella vierailee joku muutaman kerran viikossa huoltotöissä ja kuulostelemassa koneiden käyntiä.
Yrttiaho on tullut silloiselle Pohjolan Voimalle ensimmäistä kertaa vuonna 1966 Iijoen voimaloiden rakennustöihin. Yrttiaho muistaa, että silloin maalaispojalle oli elämys nähdä isot koneet ja paljon miehiä töissä voimalatyömaalla. Sittemmin voimaloista on tullut hänelle tuttua tavaraa.
Satunnainen vierailija viehättyy vesivoimalan koneiden klassiseen tyyliin. Yrttiahoa nostalgia koneiden äärellä hymyilyttää. "Näitä on uusittu muualla jo aikaisemmin paremmiksi ja nykyaikaisiksi", hän sanoo.