Seitsemän Idols-finalistin parituntinen esiintyminen marssitti lavalle paitsi aitoa lahjakkuutta ja esiintymisen halua, myös huippuunsa hiotun tuotantokoneiston ja viihdeformaatin.
Esiintyjät, bändi, valot ja taustakuvat olivat kaikki viimeisen päälle. Mitään ei jätetty puolitiehen. Jopa puolituhmia latelevan juontajan vaatetus vaihtui aika ajoin, ja yleisön seasta ongittiin neljä onnellista Idols-pingviinitanssista kisaamaan. Palkintona Idols-tuotepaketti voittajalle.
Silti laulu ja musiikki olivat pääasia - tiiviin fanituksen lisäksi. Ikärajaton keikka oli koonnut Teatrialle kiihkeitä kannattajia vanhempineen, eikä ole epäilystäkään siitä, mihin viikkorahoja jatkossa upotetaan. Idols-perheen jokainen esiintyjä saa kyllä osansa.
Vielä muutama kuukausi sitten pystymetsästä nousseet finalistit on ällistyttävän nopeasti koulittu täysi- tai puoliverisiksi viihdyttäjiksi. Osa oli vilpittömästi laulamassa yleisölle - Kristian Meurman, Anna Abreu ja Johanna Hämäläinen. Yksi veti keikan, koska papereihin oli niin laitettu - Ari Koivunen - ja loput olivat siltä väliltä: Kristiina Brask, Panu Larnos ja Mia Permanto.
Ja heistä kaikista pidettiin. Kädet heiluivat, laulujen sanoja osattiin ulkoa ja kaikkiin kysymyksiin vastattiin kiihkeällä huudolla. Yleisö oli esimerkillistä.
Samaa olisi toivonut vastapuoleltakin. Vaikka puitteet olivat komeat, jäi jälkimauksi suora kaupallisuus ilman musiikillista luovuutta.
Kiinnostaa nähdä, millainen Idols-voittaja Ari Koivunen on parin vuoden ja parin levyn jälkeen. Hyvä ääni ei yksin riitä ja leuto ylimielisyys vilpitöntä yleisöä kohtaan on omituista, kun kerta itse on idoliksi halunnut.