Oulun yliopiston tietojenkäsittelytieteiden laitoksen emeritusprofessori Pentti Kerola astelee yliopiston käytävällä opiskelijoiden seassa. Vastikään ruotsalaisen tietojärjestelmätieteen perusopetuksen ja tutkijakoulutuksen tasoa selvittänyt professori maalaa rauhallisin vedoin kuvaa tieteenlajistaan paljon humanistisempana kuin se ehkä on totuttu näkemään.
Ruotsissa tietojenkäsittelytieteissä on kolme opetus- ja tutkimussuuntaa. Kerola selittää, miten tärkeää on matemaattisen, teknisen ja humanistis-yhteiskuntatieteellisen suunnan yhteistyö. "Mitä enemmän yhteistyötä tehdään ja mitä parempaa se on, sitä parempia oppimistuloksia saadaan aikaan." Pienet yksiköt Ruotsissa olivat tässä suhteessa parempia kuin suuret, sillä suurissa yksiköissä yhteistoiminnallisen ajattelun sijasta ne kamppailevat koulukuntakysymysten parissa.
Miten oululainen tietojenkäsittelytiede luonnontieteellisessä tiedekunnassa sitten eroaa länsinaapuristamme? Oulun koulutusohjelmassa näkyvät muun muassa tietohallinto ja ohjelmistotuotanto, joista jälkimmäinen on enemmän elektroniikka- ja muuta teollisuutta varten tarkoitettu, Kerola vastaa. "Tämäntyyppistä koulutusta ei ole kenelläkään Ruotsissa. Sikäläinen elektroniikkateollisuus ei ole ymmärtänyt tätä kytkentää tietojärjestelmätieteeseen." Oululainen tietojenkäsittelytiede on ollut tiiviissä yhteistyössä paikallisten yritysten kanssa jo pitkän aikaa.
"Kansainvälisyyteen ei Ruotsissa ole kiinnitetty yhtä lailla huomiota kuin Suomessa", Kerola sanoo. Monissa tapauksissa kansainvälistyminen riippuu avainhenkilöiden omasta aktiivisuudesta. "Joiltakin korkeakouluilta se vaatii suuria muutoksia, mutta eräät yliopistot ovat jo hyvässä vauhdissa, kuten Jönköping, jonka kaltaista koulua ei Suomessa ole yhtään. Jönköpingissä perusopetuksessa puolet opiskelijoista on ulkomaalaisia", Kerola arvioi.
Kehittäjän omakuva vaikuttaa
Oulussa tieteenalassa korostuvat teknisyys ja tietojärjestelmätieteiden rooli yhdessä. Kerolan mukaan humanistis-yhteiskuntatieteellistä näkökulmaa tulisi korostaa enemmän. "Matemaattinen perusta täytyy olla olemassa, jotta ymmärtää formaalin tieteen kieltä, mutta poikkitieteellisellä perustalla voimme saavuttaa ideaalitavoitteet", hän sanoo.
Tutkimuksen kohteina ovat olleet ylivoimaisesti eniten ohjelmistojen, tietotekniikan ja tietosysteemien kehittämistyö, ja usein on laiminlyöty näiden erilaisten tuotteiden ja palvelujen varsinaisen käytön tutkimus.
"Tietojenkäsittelytieteiden edustaja voi sanoa, että ihmisen erottaa eläimestä sisäinen tiedon käsittely", Kerola virnistää. "Kun ryhdytään tutkimaan ihmistä käyttäjänä, silloin tutkimus muuttuu humanistis-yhteiskuntatieteelliseksi. Usein systeemisuunnittelijat poistavat ihmisen käyttötutkimuksen yhteydessä todellisena toimijana, mutta silloin ei tehdä riittävää käyttötutkimusta", Kerola pohtii. Tuotteen kehittäjällä on oma kuvä käyttäjästä, jolloin se usein heijastelee kehittäjää itseään. "Kärjistetysti siis insinööri rakentaa tietojärjestelmää insinöörille", professori hymyilee.
Kerola näkee humanistis-yhteiskuntatieteellisen suuntauksen tärkeänä myös jatkossa. Esimerkiksi tietoturva on ala, jossa sekoittuvat vaativa matematiikka ja etiikka, Kerola analysoi. "Tietoturvan tutkimuksessa ja kehityksessä täytyy liittää toisiinsa matemaattinen, tekninen ja humanistis-yhteiskuntatieteellinen suuntaus", Kerola sanoo.