Kaleva julkaisee yhteistyössä Lännen Median ja Arvokeskustelijat ry:n kanssa sarjan puheenvuoroja suomalaisesta työstä ja toimeliaisuudesta.
Suomessa oli viime tammikuussa yhteensä 359 600 työtöntä työnhakijaa, kertovat tuoreimmat työ- ja elinkeinoministeriön luvut.
Myös palvelualojen työttömyys on ollut kasvussa. Vuonna 2014 oli erilaisia myyjiä työttömänä 15 prosenttia enemmän kuin edellisvuonna 2013. Ravintola-alalla oli tammikuussa 2015 noin 1 500 työtöntä työnhakijaa enemmän kuin vuotta aikaisemmin.
Työttömyys kasvaa nyt ennen muuta suhdannetekijöiden seurauksena.
Samanaikaisesti käydään pohdintaa työn tulevaisuudesta. Joidenkin arvioiden mukaan digitalisaation ja robotiikan myötä Suomen työpaikoista saattaa kadota jopa kolmannes lähivuosikymmenien aikana. Muutoksen taustalla on ennen muuta teknologian hinnan halpeneminen.
Muutoksen arvioidaan haastavan matalasti koulutetut ja matalasti palkatut sekä teollisuuden ammattiryhmät.
Työvoimavaltaisissa palveluissa muutoksia on jo nähty esimerkiksi itsepalvelukassojen ja varastoteknologian lisääntymisenä. Murros on menossa – joskaan sen ääriviivat eivät näy selvästi talouden suhdanteen tuoman sumun keskellä.
Jatkossa saamme yhä useammin nähdä teknologian hyödyntämisen aiheuttamaa työn uudelleenorganisointia. Se merkitsee ennen muuta siirtymistä teollisuudesta palveluihin. Samalla perinteinen ruumiillinen ja suorittava työ korvautuu yhä enemmän tietotyöllä.
Se, miten näissä muutoksissa menestymme, ratkeaa pitkälti koulutus- ja osaamisrintamalla.
Valtion aikeet suunnata strategista rahoitustaan myös teknologiamuutosten tutkimiseen ovat tervetulleita. Työ- ja elinkeinohallinnon toimilla ei ole toistaiseksi kyetty ratkomaan sitä, miten matalan tuottavuuden työpaikoista työttömäksi jääneitä saadaan sijoittumaan uusiin, korkeamman tuottavuuden töihin, joissa on myös korkeammat osaamisvaatimukset.
Nykyinen rakennetyöttömyyden kasvu sekä työvoiman ja työpaikkojen kohtaanto-ongelmat eivät kerro menestyksestä muutoksen hallinnassa, vaan enemmänkin kestämättömästä resurssien hukkaamisesta. Tulevaisuudessa nämä ongelmat on kyettävä ratkaisemaan.
Suomi on koulutuksen huippumaa, mutta valitettavasti työntekijöillä ei ole yhtäläisiä mahdollisuuksia opiskeluun työn ohessa. Yksityisissä palveluissa ja teollisuudessa työskentelevillä on selvitysten mukaan huomattavasti julkista sektoria heikommat mahdollisuudet kehittää osaamistaan työssään ja työnantajansa tukemana.
Meillä ei ole varaa hukata työikäistä väkeä rakennetyöttömyyden labyrinttiin.
Työelämää edeltävää ja työssäolon aikaista koulutusta kehittämällä työikäinen väestö pidetään pinnalla muutoksien ristiaallokossa ja mahdollistetaan ihmisille selviytyminen muutoksessa.
Suomessa on jo pitkään tunnistettu ongelmat varttuneempien työnhakijoiden työllistymisessä. Kaikista yhteiskunnallisista ponnisteluista huolimatta monilla aloilla yli 50-vuotiaiden työttömien on vaikea työllistyä.
Jos työelämässä tapahtuva koulutus lisääntyisi nykyisestään, työnantajien asenteet varttuneempien rekrytoimista kohtaan voisivat muuttua positiivisemmiksi. Luottamus varttuneiden ajantasaiseen osaamiseen olisi vankempi kuin nykyään.
Teknologian kehittymisen keskellä ihmisen vahvin keino selviytyä on se, että hän on ihminen. Oppiva, tunteva, tutkiva, luova, utelias, uudistuva ja ihmettelevä.
Koulutuksella ihminen opastetaan hyödyntämään tätä uniikkia kapasiteettiaan. Työntekijät voivat mukautua suuriinkin muutoksiin, mikäli heille annetaan siihen mahdollisuus.
Meidän näkökulmastamme oleellisinta on, kykenevätkö nykyiset työntekijät siirtymään näihin uusiin tehtäviin, ja millaista uudelleenkoulutusta he siirtymiseen tarvitsevat ja saavat. Työmarkkinaosapuolet voivat yhteistyötä tekemällä kehittää työehtosopimuksia, mutta kehittäminen edellyttää, että ympärillä tapahtuvat muutokset tunnistetaan.
Työehtosopimusten on tulevaisuudessa kyettävä vastaamaan nykyistä paremmin esimerkiksi ammattien muutoksiin.
Digitalisaation myötä ei vain katoa työtehtäviä, vaan esimerkiksi palvelualoille syntyy uusia ammatteja. Näin ollen muutos on myös mahdollisuus.
Kirjoittaja on Palvelualojen ammattiliitto PAM:n puheenjohtaja.