Tuorein poliisibarometri pulpautti pintaan mielenkiintoisia kansalaisarvioita poliisista. Viime viikolla julkaistun tutkimuksen tuloksissa huomiota kiinnittivät erityisesti selitykset siitä, miksi ihmiset eivät ilmoita kokemistaan rikoksista poliisille.
Barometriin vastanneet perustelivat rikoksista vaikenemistaan muun muassa sillä, että he kokevat tietynlaiset rikokset yksityisenä asiana. Esimerkiksi seksuaalirikosta pidetään liian intiiminä tapahtumana, jotta siitä haluttaisiin kertoa virkavallalle.
Osa vaikenee rikoksista siksi, ettei niitä pidetä niin vakavina, jotta niistä kannattaisi informoida poliisia.
Aiempia barometrejä useammin 15-64-vuotiaat vastaajat mainitsivat rikosten ilmoittamatta jättämisen syyksi sen, ettei poliisi ole heidän mielestään kykenevä ratkaisemaan heidän kokemaansa rikosta.
Entistä useammin kerrottiin syyksi myös se, ettei poliisi ole heidän mielestään kiinnostunut asiasta. Näin ajattelevien osuus vastaajista nousi edellisistä barometreistä selvästi, mistä sisäministeri Päivi Räsänen (kd.) ilmoittikin hetimiten olevansa erityisen huolestunut.
Sen sijaan Pohjois-Suomessa tulokset kirvoittivat tyystin toisenlaisia kommentteja. Oulun ja Lapin poliisilaitoksen päälliköt Sauli Kuha ja Martti Kallio pistivät kehityksen negatiivisen uutisoinnin piikkiin. Heidän mielestään esimerkiksi poliisin resursseista käyty mediakeskustelu on johtanut siihen, että ihmisille on syntynyt vääriä käsityksiä poliisista.
Kallio jopa totesi, ettei fiilispohjalta barometriin vastanneiden ihmisten käsityksillä ole kestävää totuuspohjaa. Samaan hengenvetoon kaksikko muistutti, etteivät poliisin toiminnalliset luvut eli esimerkiksi rikosten selvitysprosentit ole heikentyneet, päinvastoin.
Tämänkaltainen suhtautuminen ihmisten kokemuksiin poliisista tuntuu piittaamattomuudelta, ylenkatsomiselta ja vähättelemiseltä. Päälliköt pyyhkivät barometrin tuloksilla persauksensa pyrkiessään välittömästi osoittamaan, kuinka kansalaiset ovat tunteineen väärässä.
Poliisibarometri on toteutettu seitsemän kertaa. Se on ainoita mittareita, joilla säännöllisesti tutkitaan kansalaisten arvioita ja näkemyksiä poliisin toimintaympäristöstä sekä poliisitoiminnan laadusta.
Se peilaa nimenomaan ihmisten käsityksiä asiasta; heidän fiiliksiään ja tuntemuksiaan poliisista. Ei sitä, miten vaikuttavaa poliisin työ oikeasti on.
Jotain on mennyt ja pahasti pieleen jos ja kun ihmiset kokevat aiempaa useammin, ettei poliisia nappaa heidän asiansa tai että sen ammattitaito ei riitä ratkomaan rikoksia. Näin osa suomalaisista siis tällä hetkellä ajattelee, eikä heidän tuntemuksiaan pidä mitenkään ohittaa.
Päinvastoin. Se on erittäin huolestuttava viesti, joka poliisin pitää ottaa vastaan hyvin vakavasti ja pohtia ilman sarvia ja hampaita, mitä sille voitaisiin tehdä.
Siihen ei tule vastata jankuttamalla ihmisille, että ette te poliisin omien lukujen valossa voi oikeasti tuntea näin.
Poliisi on olemassa kansalaisia varten. Sen toiminnan tulee olla sellaista, että ihmiset kokevat saavansa siltä tarvitsemaansa apua aina. Poliisipäälliköiden pöyristyttävä suhtautuminen laitostensa asiakkaisiin tuskin ainakaan edesauttaa ihmisten käsityksen parantumista.
Mitä olisikaan tapahtunut, jos barometrin tulos olisi ollut toisenlainen? Mitä jos vastaajat olisivat maininneet entistä harvemmin rikoksen ilmoittamatta jättämisen syyksi sen, ettei poliisia kiinnosta tai se ei osaa?
Silloin poliisilaitosten päälliköt kautta maan olisivat taputelleet karvaisilla käsillään toisiaan selkään ja hehkuttaneet kilvan loistotuloksia. Henkseleitä olisi paukuteltu niin, että läiske kuuluisi vieläkin.
Mutta annas olla kun barometri osoittikin toista. Negatiiviselle kehitykselle täytyi löytää syntipukki ja tietenkin aivan muualta kuin kotipesästä. Peiliin katsominen olisikin ollut uutta.