Perusmielikuva suomalaisesta saaristosta on kesäinen silokallio ja auringonkilossa hohtavat purjeveneet. Kalastava mies huikkaa vaimolleen jotain - ruotsiksi.
Dosentti Maunu Häyrynen työryhmineen kääri hihansa löytääkseen myös toisenlaisen saaristokuvan Satakunnan edustan Selkämereltä.
- Kirjallisuuden saaristossa korostuu usein huoleton huvilaelämä. Toinen äärilaita on sitten Anni Blomqvistin Myrskyluodon Maijan karu elämä. Myös Tove Janssonin Muumipappa ja meri -kirja kuvaa saaristoa, listaa Häyrynen saaristolaisuuden monia kasvoja.
Saaristotutkimus ei sinällään ole uutta: suomalaisen meren edustaa on tutkittu innolla jo toistasataa vuotta, mutta tutkimuskohteina ovat usein olleet Saaristomeren ja Suomenlahden saaristo tai Ahvenanmaa.
Selkämeri on vielä tutkimusmielessä melko tuntematon, eikä siellä tehty luonnontieteellinen tutkimus ole levinnyt suurelle yleisölle.
Saariston tuntevat tutkijat
Nimeksi myös tuoreelle tietokirjalle tuli Tuntematon saaristo - Selkämeren saariston eletty maisema. Se valaisee ihmisten suhdetta omaan merelliseen lähiympäristöönsä. Tutkijat arvioivat maisemaa muun muassa asukkaiden, kävijöiden ja muutoksen näkökulmasta.
- Ihmisten kautta katsominen on maisematutkimuksen näkökulma saaristoon. Emme tee luonnontieteellistä tutkimusta. Humanisteina haluamme kuulla, millaisena ihminen kokee esimerkiksi asuinympäristönsä, Maunu Häyrynen kertoo.
Työtä on helpottanut se, että moni tutkimustyössä ollut on asunut tutkimassaan saaristomaisemassa tai sen lähellä: Merikarvialla, Porissa, Luvialla, Eurajoella tai Raumalla. Yksi kimmoke tutkimukseen oli Raumanmeren kansallispuiston suunnitelman uudelleen elpyminen.
Kovaa elämää rajamaalla
Saariston tarinoissa toistuu kertomus kovasta elämästä. Syrjäiselle saarelle muuttaminen on ollut usein pakkorako, johon on sysännyt työ virkamiehenä tai kalastajana. Vaikka saarelaiset ovat kiintyneetkin asuinpaikkaansa, on sieltä lähdetty mielellään saaren ankaruutta helpompiin oloihin.
- Saaristo on rajamaa, jossa on aina ollut pientä kihinää. Sen elämässä ovat korostuneet karuuden lisäksi kansainvälisyys ja kosmopoliittisuus. Maissa vierailleet sotilaat, purjehtijat ja pirtutrokarit ovat antaneet sävynsä arkeen, Häyrynen huomauttaa.
Selkämeren saaristossa on enää harvoja saaria, joissa eletään ympärivuotisesti. Yksi harvoista on Luvian Huhtmaa. Kirjassa esitellään myös kulttuurimaisemaltaan omintakeinen Eurajoen Kaunissaari ja luontoympäristöltään erikoinen Luvian Säppi. Rauman Kuuskajaskarin linnoitussaarta ja Kylmäpihlajan majakkasaarta hyödynnetään matkailuun. Häyrysen mukaan nykysaaristo on talvella tyhjiö.
- Kesällä sen kuitenkin täyttävät veneilijät, mökkiläiset, kalastajat ja viranomaiset. Vakituisesta asumisesta viestivät vain ruohottuneet kivijalat, joita harvaa osaa enää tulkita.