Pariisi Musée du Luxembourg on taas tehnyt kulttuuriteon, tähän asti suurimman Modiglianin näyttelyn. Esillä on miltei kolmannes rakastetun italialaisen tuotannosta - joka nyt on myös kartoitettu, vihdoin. Eli on todettu väärennöksiksi erinäisiä modiglianeja pitkin maailmaa ja tehty uusia löytöjä.
Esillepano on yhtä originelli kuin edellisessä, Rafaelin näyttelyssä. Hämärissä saleissa on nyt Eiffel-tornin rakenteita muistuttavat metallipalkit, ikään kuin talon runko, tarkoituksenaan symboloida viime vuosisadan alun modernia, kirskuvaa kaupunkitunnelmaa. Tietysti voidaan kysyä lisääkö tämä kallis systeemi jotain tai mitään Modiglianin teoksiin. Upeaa joka tapauksessa. Valaistus aivan taikoo jokaisen teoksen erikseen esille.
Tämä 'kirottu taiteilija' ei elinaikanaan saanut tunnustusta. Poliisi poisti säädyttöminä hänen ihanat alastonkuvansa taidekaupan näyteikkunasta. Hän eli suoranaisessa kurjuudessa. Keuhkotauti varjosti hänen elämäänsä 11-vuotiaasta. Seitsemän viimeistä vuottaan hän tiesi kuolevansa pian. Syntyi legenda jonka kruunasi viimeinen muusa ja elinkumppani Jeanne Hébuterne heittäytymällä Modiglianin kuoleman jälkeisenä kuudennesta kerroksesta alas vatsassaan lapsi jonka piti kohta syntyä. Ja jätti jälkeensä heidän vuoden vanhan tyttärensä.
Oma tyyli
Amedeo Modigliani syntyi Livornossa, Välimeren rannalla 1884 ja kuoli pariisilaisessa sairaalassa 1920, siis vain 36-vuotiaana.
Hän kävi taidekoulua Venetsiassa, tuli Pariisiin ensi kertaa 1903, ja jäi kaupunkiin lopullisesti 1906. Hän asui sekä Montmartrella että varsinkin Montparnassella.
Ensimmäiset maalaukset ovat väkeviä, ekspressiivisiä. Karheat siveltimenvedot ja tummat ääriviivat tuovat mieleen ihailemansa Toulouse-Lautrecin, vaikka värit ovat murretumpia.
Modigliani oli veistänyt jo Italiassa, Carraran marmoria. Tutustuttuaan romanialaiseen Constantin Brancusiin veistämisestä tuli Modiglianin intohimo ja suru - hän joutui jättämään sen terveytensä vuoksi. Brancusin vaikutus on yhtä ilmeinen kuin afrikkalaisen taiteen johon hän Modiglianin perehdytti.
On aina mielenkiintoista todeta kuinka monista eri vaikutteista suuren taiteilijan tyyli lopulta koostuu, tai pikemminkin syntyy.
Taipuisa viiva
Modiglianin viiva ja sulokas asento kantavat jälkiä myös Italian renessanssin taiteesta, sivellintekniikka ja sävyjen rikkaus 1906 kuolleen Paul Cézannen teoksista ja kubismista.
Taipuisa viiva ja sisään kääntynyt katse tulevat helposti tunnistettaviksi. Ikään kuin Modigliani etsisi tuonpuolista.
Viivan osuutta on mielenkiintoista tarkastella läpi koko tuotannon, se on milloin vahva, milloin olematon, mutta aina läsnä. Piirtäjänä hän on yhtä loistava kuin Matisse - tai Picasso joka häntä myös innosti. Yksi notkea veto, vaikka kuinka hento, ilman varjostusta, ja siinä on kolmiulotteinen ihminen.
Hän maalasi ennen muuta sielukkaita henkilökuvia, häneltä tunnetaan vain neljä maisemaa.
Modiglianin tyylittely on vallan mielenkiintoista, kun katsoo hänen ystäviään joiden kasvot ovat tunnetut, kuten maalareita ja runoilijoita: Chaïm Soutine, Moïse Kisling, Diego Rivera, Jean Cocteau, Max Jacob, Pierre Reverdy...
Ja miten kiitollisena katsomme noita harvoja jotka häntä tukivat rahallisesti, edes vähän, kuten lääkäri Paul Alexandre, taidekauppias Paul Guillaume ja Léopold Zborowski.
Modigliani, Musée du Luxembourg, Pariisi, 2.3.2003 saakka.
