Hasta la vista, sanoo Terminator ja tulee aina uudestaan takaisin tulevaisuudesta. Ikivirtainen T1 on sittemmin mukautunut oikeamielisten pelastajaksi, joka taistelee edistyneempiä, pahan ilmentymäksi ohjelmoituja uutuusmalleja vastaan. Muskelinen filmihahmo herättää sympatioita, sillä se palvelee kuuliaisesti ja vitsikkäästi suojeltavaansa. Toteuttajana Terminator onkin eniten inhimillinen, määrätietoinen niin hyvässä kuin pahassakin.
Sotaisat robottiversiot ovat erehtymättömiä ja voimiltaan täysin ylivertaisia, siis haavoittuvaisen ihmisen toiveunia itsestään. Kykyjä ohjaa sirusydän, joka mittaa ja vertailee kaikkea havaitsemaansa tuikiloputtoman muistinsa avulla. Lisäksi olio oppii jatkuvasti. Alzheimer ei näitä tulevaisuuden heppuja piinaa.
Toistaiseksi eivät androidit tosin yllä täydellisyyteen kuin valkokankaalla. Myös tulevaisuuden uhkakuvat, kuten älyllä varustetut nanobotit, jotka pikkuruisilla käsillään monistavat itseään loputtomiin, lienevät siis vielä tovin takana.
Kehittäjät ovat nykyään ilmeisen yksimielisiä siitä, että äly vaatii ympärilleen ruumiin, joka reagoi ympäristöönsä. Keinoälyn ruumiillistaminen on osoittautunut vaikeammaksi kuin arveltiin. Arvioiden mukaan ihmisrobotteja saataneen vielä odottaa ainakin 20 vuotta.
Tämän osoittaa viime aikoina useamman kerran maailmalla esiintynyt, syötävän sööttinä pidetty Asimo (advanced step in innovative mobility). Nimi viitannee myös tieteiskirjailija Isaac Asimovin kirjaamiin robottilakeihin, joista yksi vaatii palvelemaan ihmisiä.
Japanilainen elektroihme, joka kantaa sydäntään eli tietokoneitaan reppuselässä, muistuttaa Michelin-miekkosta. Mutta robotti hämmästyttää katsojiaan paitsi astelemalla kahdella jalalla eteen- ja taaksepäin, myös kiipeämällä varovasti portaita. Se heilauttaa tervehdyksen, tunnistaa kohteita, kasvojakin sekä reagoi kymmeniin suusanallisiin käskyihin. Onpa se kilauttanut Wall Streetillä pörssikelloakin.
Yksistään se, että muovista ja magnesiumista koottu elektroninen askeltaja säilyttää kävellessään tasapainonsa, on huima suoritus Hondan robottieksperteiltä. 1,20-senttinen ja 50-kiloinen robotti myös pystyy liikuttamaan ylä- ja alavartaloaan eri tahtiin, tanssahtamaan sivusuuntaankin.
Kysyntää ilmeisesti olisi. Kyselyjen mukaan saksalainen tosin karsastaa hoitajakoneita jo ennakolta epäillen niiden levittävän ympärilleen tunnekylmyyttä. Japanilainen sen sijaan värväisi ilosta kiljuen robotin kotiapulaiseksi ja jopa lasten leikkitoveriksi.
Asimoa on kutistettu, ettei käskyläinen säikäyttäisi ketään nurkissa luuraillessaan. Mutta sitäkään ei vielä valmisteta myyntiin. Vain lainaksi sen voi saada, 16 000 euron päiväkorvausta vastaan. Jokunen yritys on värvännyt robotin tuloaulaansa.
Sarjoja on luvattu aikaisintaan 10 vuoden kuluttua, vaikka kyseessä on 17 kokeiluvuoden jälkeen jo suunnilleen 25. pilottisukupolvi. Seuraavan Asimon on esimerkiksi määrä pystyä nousemaan kaatuessaan avutta pystyyn. Ehkä robotti jo myös vastaa omaan kysymykseensä: "Milloin olenkaan yhtä älykäs kuin miltä vaikutan?"
Koneellinen tuotanto kiristää taukoamatta tuottavuutta ja laatua koskevia vaatimuksiamme. Samalla lailla pakottavat yhä etevämmät ihmisrobotit myös esikuvaansa ihmistä vielä korjaamaan omakuvaansa. Inhimillisen rajat liikahtavat rajusti, kun me joskus vielä kilpailemme erheinemme ja virheinemme huippuunsa trimmatun ihmiskoneen kanssa.