Yritykset puhuvat yhä useammin kauniin sanankääntein omasta yhteiskuntavastuustaan. Se ei kuitenkaan näytä ulottuvan ihmisoikeuksiin saakka.
Kolme neljästä suomalaisyrityksestä pitää yhteiskuntavastuullisuutta oleellisena osana toimintaansa. Lähes puolet kertoo myös panostavansa vastuullisuuteen rakentaessaan mainettaan.
Kokonaan oma lukunsa on, mitä yritykset tarkoittavat yhteiskuntavastuullisuudella. Yritysvastuuverkosto FIBS:n tutkimuksen mukaan vain vajaat kuudesosa suomalaisyrityksistä mieltää ihmisoikeudet tähän ryhmään kuuluviksi olennaisiksi periaatteiksi. Sen sijaan valtaosa, 78 prosenttia, pitää ympäristökysymyksiä vastuullisuusteemoina.
Tämä selittää osittain sen, että Stora Enson kaltainen metsäteollisuuden kansainvälinen suuryrityskin on saattanut katsella läpi sormien lapsityövoiman käyttöä alihankintaketjussaan. Jos ihmisoikeuksista kannettaisiin samaa huolta kuin monista muista maineeseen vaikuttavista seikoista, rikkomuksia ei tapahtuisi.
Suomalaisen kuluttajan kannalta tuntuu vastenmieliseltä edes ajatella, että joidenkin tuotteiden valmistamisessa käytettäisiin työvoimaa, joka on orjan asemassa tai että työt teetettäisiin lapsilta, joiden pitäisi istua koulun penkillä eikä työolosuhteitaan luokattomissa tehdashalleissa.
Työolot ja työelämän pelisäännöt useissa maissa eivät kestä suomalaista tarkastelua. Silti markkinat ovat täynnä tällaisissa oloissa valmistettuja tuotteita.
Kuluttajien hämäämistä on, jos tuotteita valmistuttavat ja myyvät yritykset luovat mielikuvaa yhteiskuntavastuullisuudestaan, mutta samalla kuitenkin sallivat ihmisoikeuksien polkemisen tuotantoketjun alkulähteillä.
Globalisaatio on johtanut siihen, että tavaran alkuperä etääntyy kuluttajista. Samalla hämärtyy käsitys siitä, millaisissa oloissa tuotantoa saatetaan harjoittaa. Halvalle hinnalle on yleensä selityksensä, josta mieluiten vaietaan.
Koska kuluttajalla ei ole mahdollisuutta valvoa tuotannollisen toiminnan eettisyyttä, pitää voida luottaa tavarantoimittajiin ja myyjiin. Yhteiskuntavastuullisuus on sitä, että toiminta kestää tarkastelun koko ketjun mitassa ja että tarkastelu tapahtuu riittävän kattavin menetelmin.
Ihmisoikeudet ovat länsimaisen ajattelun perusoikeuksia, eikä niitä saa jättää huomiotta tuotannollisessa toiminnassa.
Rahan ansainta on talouden tärkein liikkeelle paneva voima, mutta vastuullisen yrityksen on kyettävä ottamaan huomioon muitakin tekijöitä. Liian usein rahanahneus voittaa ja muu saa väistyä. Tämä on kuitenkin kestämätön ja lyhytjänteinen toimintatapa myös yritysmaailmassa.
Vaikka yhä useampi yritys korostaa yhteiskuntavastuullisuuttaan, se on paljolti sananhelinää. Sanoissa ja kirjatuissa tavoitteissa vastuusta kyllä puhutaan, mutta samaan aikaan toisella kädellä tehdään jotain muuta. Näin yrityksestä syntyy todellisuudesta poikkeava mielikuva.
Valheella pääsee tunnetusti pitkälle, mutta paljon hankalampaa on tulla sieltä takaisin. Kerran menetettyä mainetta on vaikea puhdistaa.