Punainen lohikäärme (Red Dragon), USA 2002. Ohjaus Brett Ratner. Käsikirjoitus Ted Tally perustuen Thomas Harrisin kirjaan. Kuvaus Dante Spinotti. Musiikki Danny Elfman. Lavastus Kristi Zea. Anthony Hopkins, Edward Norton, Ralph Fiennes, Emily Watson, Harvey Keitel, Anthony Heald. Kesto 2h 5 min. - Rio (THX) & Star 1 (Dolby Digital), Oulu.
Thomas Harrisin proosa myy kuin häkä, huolimatta siitä että rikostoimittajasta 1970-luvulla menestyskirjailijaksi siirtynyt kulttinero - kirjallisuuden oma Stanley Kubrick - saa tätä nykyä valmiiksi vain yhden uuden romaanin vuosikymmenessä.
Jonathan DemmenUhrilampaiden Oscar-triumfi aiheutti 1990-luvun alussa valtaisan Hannibal Lecter -buumin, jonka paineaallot tuntuvat populaarikulttuurissa vielä tänäkin päivänä. Siitä Thomas Harrisinkin on ollut hyvä ammentaa lisämyyntiä ja mytologisointia hahmolleen.
Tohtori Lecter on Harry Potterin ohella yksi maailmankirjallisuuden karismaattisimpia ja monivivahteisimpia hahmoja, joka on onnistunut tekemään lähtemättömän vaikutuksen lukijoihin ympäri maailmaa.
Ihmiskehon herkkupaloihin ja ihmismielen sorkkimiseen mieltynyt tohtori on uniikki luomus; psykoottinen nero, joka tuo mieleen Sherlock Holmesin ja Viiltäjä-Jackin yhtä aikaa.
Anthony Hopkinsin omien sanojen mukaan Hannibal Lecter olisi voinut olla ihmiskunnan kannalta jopa suuri hyväntekijä ja humanisti, jos sielun pimeä puoli ei olisi voittanut hänen sisimmässään.
1980-luvulle sijoittuvan Punaisen lohikäärmeen tapahtumat houkuttelevat FBI:n legendaarisen sarjamurhaajaekspertin Will Grahamin (Edward Norton) takaisin ruotuun pomonsa Jack Crawfordin (Harvey Keitel) taivuttelemana. Erikoisagentti Graham pidättää Lecterin elokuvan alkumetreillä, mutta on vähällä saada surmansa Lecterin aavistettua Grahamin olevan hänen jäljillään. "Hammaskeijuna" lehdistössä tunnetuksi tullut uusi sarjamurhaaja tappaa kokonaisia perheitä kuun kierron mukaisesti, ja hänen kammottaville teoilleen halutaan pistää FBI:n toimesta välitön stoppi.
Todistusaineiston tiheällä kammalla tutkiva Graham ymmärtää psykopaatteja kenties liiankin hyvin, mikä on passittanut hänet aiemmin lataamoon mielenterveydellisistä syistä. "Hammaskeijua" jäljittävä Will Graham joutuu konsultoimaan myös Hannibal Lecteriä Baltimoren vankimielisairaalassa, ja nämä intensiiviset palaverit tuovat elävimmin mieleen Hopkinsin ja Fosterin legendaariset kohtaamiset Uhrilampaissa, joita vielä avittavat myös Kristi Zean tuttu lavastus ja Uhrilampaille hattua keikauttava kuvakieli. Dante Spinottin tyylikkään hillitty kuvaus ja Danny Elfmanin angstia loihtiva musiikkiraita viimeistelevät kauhugoottisen tunnelman.
Sangen vastahakoisesti Will Graham joutuu myös tekemään yhteistyötä niljakkaan tabloidireportterin, Freddy Loundsin (Philip Seymour Hoffman) kanssa. Niin elokuvana kuin kirjanakin tarina keskittyy Psykon Norman Batesia muistuttavaan nimikkohahmoon; lapsuuden traumojen kautta häiriintyneeseen mielipuoleen, Francis Dolarhydeen (Ralph Fiennes), jonka psyykettä hallitsee William Blake-maalauksen Ilmestyskirjaan viittaava demoniolento, "Punainen lohikäärme".
Jotta Dolarhyden sielun hirviömäisyys ei olisi tarinassa liian hallitsevaa, Harris loi hänelle myös sokean rakkausintressin, Reba McClanen (Emily Watson), joka rakastuu vainottuun ihmishirviöön, kykenemättä näkemään tämän petomaiseen sydämeen.
Punainen lohikäärme on huippulaadukas piste Thomas Harrisin luomalle Hannibal Lecter -trilogialle valkokankaalla. Sen korkealuokkainen roolimiehitys kiidättää elokuvaa Ted Tallyn tasokkaan käsikirjoituksen ja Brett Ratnerin taidokkaan ohjauksen kera hämmästyttävän pitkälle, mitä jarruttaa ainoastaan hienoinen ennalta-arvattavuus loppupuoliskolla.
Ratner osoittaa Punaisessa lohikäärmeessä trillerilajityypin kypsää tuntemusta ja nuoreksi ohjaajaksi ihailtavaa dramaturgian tajua.
Hopkins on kopioinut karismaattisen ilkeilynsä suoraan Uhrilampaista, mutta on lisännyt siihen lisää väkevää tabascoa; juuri sitä machiavellimäistä piruilua mihin Lecter-romaanien fanit eniten kaipaavat. Ikä alkaa painaa veteraaniaktööriä, mutta sitä ei huomaa hänen intensiivisyydestä suorituksestaan. Tuskinpa Punaista lohikäärmettä olisi voitu edes filmata uudelleen, ellei Lecterin kohtauksia oltaisi lisätty muutamalla.
Ralph Fiennes tekee Francis Dolarhydestaan riipaisevan psykopaatin, jonka hulluutta voi melkeinpä ymmärtää hänen lapsuuden traumojensa tähden. Dolarhyde liittyy Psykon Norman Batesin rinnalle yhtenä elokuvahistorian kiehtovimmista mielipuolista.
Aina sulokkaan Emily Watsonin esittämä rakkausintressi Reba tuo riivatun murhaajan vammautuneeseen persoonallisuuteen tarpeellista lisäsyvyyttä.
Edward Norton, kenties oman sukupolvensa lahjakkain näyttelijä puolestaan muokkaa Will Grahamistaan monivivahteisen antisankarin, jonka intuitiivista kykyä ymmärtää ihmisen pahuutta on kopioitu lukemattomissa psykotrillerikehitelmissä aina Punaisen lohikäärmeen romaaniversiosta lähtien (1981).