Professori Heikki Ylikangas suosittelee, että Suomi selvittää perusteellisesti toisen maailmansodan aikana Saksaan ja sodan jälkeen Neuvostoliittoon luovutettujen sotavankien ja siviilien määrät ja kohtalot.
Ylikangas luovutti pikaisen perusselvityksen Suomen sodanaikaisista ihmisluovutuksista perjantaina pääministeri Matti Vanhaselle (kesk.).
Itävallan Wienissä toimiva, natsirikollisia etsivä Simon Wiesenthal -keskus lähetti viime marraskuussa tasavallan presidentille Tarja Haloselle kirjeen, jossa pyydettiin selvitystä niistä ihmisluovutuksista, joita Suomi teki jatkosodan aikana.
Simon Wiesenthal -keskus oli kiinnostunut erityisesti Suomesta luovutetuista juutalaisista. Kiinnostus Suomen ihmisluovutuksiin syttyi, kun tutkija ja toimittaja Elina Sanan kirja Luovutetut oli julkaistu. Sana toteaa kirjassaan, että Suomesta luovutettiin natsi-Saksan viranomaisille vähintään 129 siviiliä ja lähes 3 000 neuvostoliittolaista sotavankia.
Sotavankeja lähetettiin
myös Pohjois-Suomeen
Hallitus pyysi professori Ylikangasta selvittämään juutalaisluovutusten lisäksi Suomesta sodan jälkeen Neuvostoliittoon luovutettujen 56 000 inkeriläisen kohtalot. Siihen selvitykseen Ylikangas toivoo myös venäläisten tutkijoiden apua.
Ylikangas esittää, että selvityksiin varattaisiin aikaa kolme vuotta. Hän uskoo, että Suomen sotien jälkeistä historiaa joudutaan kirjoittamaan uudelleen.
Sanan teoksessa kerrotaan, että Suomi sai luovutustensa vastineeksi Saksalta noin 2 200 sen ottamaa suomensukuista sotavankia.
Ylikangas sanoo, että Sanan kirja tuo uutta tietoa nimenomaan sotilaallisista luovutuksista, joissa siirreltiin 2 600-2 800 ihmistä Suomen ja Saksan välillä niin sanotun vankivaihdon yhteydessä.
"Suomalaisten luovuttamista vangeista runsas 2 000 ilmeisesti säästyi pikaiselta surmaamiselta tai keskitysleireiltä. Osa vangeista meni saksalaisten suurille työmaille Pohjois-Suomeen, osa Saksan avustusjoukkoihin itärintamalle ja osa vangeista koulutettiin tiedustelutehtäviin", kertoi Ylikangas perjantain tiedotustilaisuudessa.
Ylikankaan mukaan kovin kohtalo oli sotavangeiksi joutuneilla poliittisilla upseereilla, sitten juutalaisilla ja kolmanneksi huonoin kommunisteilla. Heistä hyvin moni teloitettiin tai lähetettiin keskitysleireille.
Suomessa oli ennen sotia noin 2 000 juutalaista, joista suuri osa taisteli Suomen rintamalla kuten muutkin suomalaiset.
Ylikankaan mukaan yleisesti on tiedossa vain kahdeksan juutalaisen luovutus Saksaan marraskuussa 1942. Ylikangas arvioi, että määrä oli todellisuudessa 9-12 henkeä. Hänen mukaansa luovutusten taustalla oli se, että sotaa käyvä Suomi halusi pitää Saksan tyytyväisenä.
Sotien jälkeen Suomi ei halunnut tutkia luovutuksia Saksaan, koska sen pelättiin viittaavan tiiviiseen yhteistyöhön saksalaisten kanssa jatkosodassa.
Ylikankaan mukaan juutalaisvastaisuutta esiintyi sotien aikana myös Suomessa, mutta ei kovin paljon. "Sitä esiintyi äärimmäisessä oikeistossa ja upseeripiireissä."
Mannerheim lupasi suojella tiedustelijoille
Suomen salainen poliisi halusi Ylikankaan mukaan päästä eroon Neuvostoliitosta Suomeen tulleista suomalaissyntyisistä henkilöistä, joita oli täällä turvasäilössä 25-30 henkilöä.
"Heidät luovutettiin saksalaisille, koska he olivat kommunisteja tai korkeita upseereita, mutta ei juutalaisuuden vuoksi."
Lausunnossaan Ylikangas arvioi, että vähintään 16 000 suomalaisten ottamaa sotavankia anoi pääsyä taistelemaan vapaaehtoisena Suomen tai Saksan armeijaan tai osallistumaan tiedustelutoimintaan.
Motiiveina anomuksiin olivat vankileirien ankeat olot ja Neuvostoliiton kovat rangaistukset sotavangeiksi joutuneille. Mahdollisesti huomattava osa luovutetuista valittiin tuosta joukosta.
Ylikangas kertoo, että tiettävästi Suomen marsalkka Mannerheim oli taannut tiedustelutoimintaan ryhtyville, että heitä suojellaan sodan jälkeen. Luovutusten jälkeen päämajan valvontaosaston arkistot pääosin tuhottiin.
Ylikankaan mielestä sillä ehkä haluttiin turvata sekä luovuttajien että luovutettujen henkilöllisyyden pysyminen piilossa.