Suomi on yhtä altis ihmiskaupan näyttämöksi kuin mikä muu maa tahansa, sanoo kaksi vuotta Etyjin ihmiskaupan vastaisena erityisedustajana työskennellyt Eva Biaudet.
"Etyj-maita on 56 ja tämä ongelma on oikeasti olemassa jokaisessa maassa", Biaudet korostaa.
Hänestä tärkeintä onkin, että kaikki maat nimittävät kansallisen raportoijan. Suomessa eduskunnan on tänään maanantaina määrä päättää laista, jolla raportointi annetaan vähemmistövaltuutetun käsiin.
Ilman ihmiskaupparaportointia ei tiedetä, missä mennään.
"Yleinen havainto on, että vielä ei osata nähdä, ei osata havaita", Biaudet sanoo.
"Useimmat uhrit jäävät kaikkien auttamisjärjestelmien ulkopuolelle."
"Meillä ei ole tietoja, minkä näköistä ihmiskauppa on, miten paljon on, ovatko toimet auttaneet."
Raportointi ei siis merkitse vain poliisitilastojen keräämistä. Tehtävänä on myös analysoida tietoa ja tehdä ehdotuksia ihmiskauppaan liittyvistä toimenpiteistä.
Samalla Biaudet toivoo, että selvitystä varten saataisiin vähemmistövaltuutettu Johanna Suurpään toimistoon enemmän resursseja. Vuosiraportin tekemiseen on nyt varattu yksi toimi.
Työlupa sitoo liikaa
Raportoijasta on vielä pitkä matka siihen, että edes harkitaan, miten ihmiskauppaa voidaan ehkäistä, Biaudet huokaa.
"Meillä ei ole vielä kovin paljon valmiuksia muuttaa ympäröivää yhteiskuntaa niin, että ihmiset olisivat vähemmän alttiita joutumaan tilanteeseen, jossa heitä on helppo hyväksikäyttää tai missä ihmiskauppiailla on helpot oltavat."
Yhteiskuntaa tulisi muokata mahdollisimman epäystävälliseksi ihmiskauppiaille. Rikolliset kun laskelmoivat tarkkaan: he hakeutuvat sinne, missä riskit ovat pienet ja toiminta helppoa, kuten paikkoihin, joissa liikkuu paljon ihmisiä.
Eteenpäin on sentään päästy siinä, että hallitukset tiedostavat ihmiskaupan ja rakentavat järjestelmiä, joilla autetaan tunnistettuja uhreja, Biaudet toteaa. Hankaluudet tosin alkavat, kun pitäisi muuttaa lainsäädäntöä tai muita järjestelmiä, kuten maahanmuuttoa.
Tavoitteena ei ole vapaampi maahanmuutto, Biaudet painottaa. Sen sijaan hän muuttaisi työlupajärjestelmää.
"Työlupia ei pitäisi sitoa vain yhteen työnantajaan, vaan pitäisi olla itse oikeus vaihtaa."
Muuten on laillisestikin maassa oleva työntekijä aina heikossa asemassa, jos työnantajassa piilee hyväksikäyttäjä.
Poliisivoimia valvontaan
Suomessa on laadittu ihmiskaupan varalta käypä toimintasuunnitelma. Tosin siitä yhä puuttuvat keinot, joilla kysyntää vähennettäisiin Suomessa, Biaudet huomauttaa.
"Olen tullut vakuuttuneeksi siitä, että jos ei pyri vaikuttamaan seksikauppaan, niin on hirveän vaikea päästä käsiksi myös ihmiskauppaan. Vaikka välttämättä ne eivät aina ole yksi yhteen, niin se on ympäristö, jossa hyväksikäyttö on lähtökohtaista."
Vapaamielinen Hollanti on ajanut sitä linjaa, että kun seksikauppa on laillista, sitä voidaan kontrolloida. Kansallinen raportoija kritisoi kuitenkin uusimmassa selvityksessä, ettei tässä ole onnistuttu. Maassa on kuluvana vuonna saatu kiinni toistasataa uhria lisenssoidun bordellitoiminnan sisällä. Nyt mietitään lainsäädäntöä uudestaan, Biaudet viittaa.
"On järjestelmä tai lainsäädäntö minkälainen tahansa, niin ihmiskaupan ja rikollisten tunnistaminen ja uhrin auttaminen liittyvät ihan suoraan siihen, miten paljon poliisi tekee kontrolloivaa työtä." Siis mitä vähemmän resursseja, sitä vähemmän saadaan kiinni.
"Pitäisi myös tehdä tasa-arvokoulutusta", Biaudet viittaa siihen, että ostajat selvästikin altistuvat tarjonnasta. Siksi olisi opetettava, mikä on naisten ja miesten välinen suhde ja missä ihmisarvokkaan työn raja alitetaan.