Suomeen suunnitellaan tutkimusyksikköä, jonka tehtävänä olisi ihmiskauppatilanteen selvittäminen ja valvonta. Hankkeessa on mukana muun muassa kolme ministeriötä sekä vähemmistövaltuutettu.
Ihmiskauppa ei ehkä kadunmiehen näkökulmasta tunnu järin polttavalta yhteiskunnalliselta teemalta. Silti asiantuntija-arvioiden mukaan Suomi on vuosittain kymmenien tai jopa satojen ihmiskaupan uhrien kauttakulku- ja kohdemaa. Ilmiön laajuus on siksi syytä selvittää luotettavasti ja sen jälkeen ryhtyä tarpeellisiin toimiin.
Myös Suomessa ihmiskauppaa ilmenee ennen kaikkea prostituution ja parituksen piirissä. Kyse ei kuitenkaan ei ole vain seksibisnekseen liittyvästä rikollisuudesta. Myös ulkomaisten työntekijöiden ja maahanmuuttajien hyväksikäyttö esimerkiksi kotitalouksissa, ravintoloissa ja rakennuksilla sekä marjapoiminnassa voi täyttää ihmiskaupparikoksen tunnusmerkit. Hyväksikäyttäjien joukossa on myös suomalaista väkeä.
Merkillepantavaa on, että sysäys työryhmän perustamiseen nousi kausityövoiman käytöstä. Tätä työntekijäjoukkoa on Suomeen tullut yhä suurempia määriä etenkin marjanpoimintaan. Työvoimaan liittyviin ihmiskauppaepäilyihin on jo onneksi puututtu niin, ettei tänne saa enää kutsua poimijoita, jotka tekevät työtänsä vuokratyövoimaa välittävissä yrityksissä.
Ihmiskauppa on ase- ja huumekaupan ohella maailman kannattavimpia rikosbisneksiä. Rikollisten on arvioitu tienaavan Euroopassa vuosittain sillä jopa 2,5 miljardia euroa.
Tämä rikollisuus hakee nyt jalansijaa Suomesta. Sitä ei pidä antaa, vaan toiminta pitää pyrkiä juurimaan alkuunsa. Jo rehottamaan päässeen rikollisuuden kitkeminen on paljon työläämpää.